Sironnut säteily eläinten röntgentutkimuksissa
Tikkakoski, Elina; Hautamäki, Hanna (2015)
Tikkakoski, Elina
Hautamäki, Hanna
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015110415926
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015110415926
Tiivistelmä
Eläinten röntgentutkimukset ja niissä käytettävät röntgenlaitteet ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Opinnäytetyössämme mittasimme sironnutta säteilyä eläinten röntgentutkimuksissa Do-seAware-mittausjärjestelmän avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia sironneen säteilyn annoksia henkilökunta ja eläinten kiinnipitäjät saavat tutkimuksen aikana. Tavoitteena oli, että tulosten pohjalta eläinklinikoilla voidaan muuttaa työskentelytapoja aiempaa säteilyturvallisemmaksi eli kehitetään eläinröntgentoiminnan turvallisuuskulttuuria. Oppimistavoitteenamme kehitimme säteilysuojeluosaamistamme erityisesti sironneen säteilyn osalta.
Mittaukset tehtiin Animagi Oulun eläin- ja hevosklinikoilla sekä koirien että hevosten yleisimmissä röntgentutkimuksissa, jotta saimme tietoa sironneesta säteilystä erilaisilla kuvausarvoilla ja erilaisista kohteista. DoseAwaren avulla saimme tiedon säteilyn syväannoksista eri mittauspisteissä. Koirien tutkimuksissa kiinnipitäjän mittariin kertyi eniten annosta. Hevosten tutkimuksissa kuvaajan saama kokonaisannos kaikissa yhdeksässätoista kuvauksessa oli 3,61 μSv ja kasetin kiinnipitäjän 3,05 μSv. Koirien tutkimuksissa kiinnipitäjän saama kokonaisannos kaikissa neljässätoista kuvauksessa oli 9,05 μSv. Hevosten tutkimuksissa sekä kuvattavan kohteen paksuus että kohteen ja mittareiden sijainti vaihtelivat huomattavasti enemmän kuin koirien tutkimuksissa. Etäisyyttä kasvattamalla, kuvausarvoja optimoinnilla ja säteilysuojia käyttämällä saataisiin kuvaajan ja kiinnipitäjän säteilyannosta pienennettyä.
Mittaukset tehtiin Animagi Oulun eläin- ja hevosklinikoilla sekä koirien että hevosten yleisimmissä röntgentutkimuksissa, jotta saimme tietoa sironneesta säteilystä erilaisilla kuvausarvoilla ja erilaisista kohteista. DoseAwaren avulla saimme tiedon säteilyn syväannoksista eri mittauspisteissä. Koirien tutkimuksissa kiinnipitäjän mittariin kertyi eniten annosta. Hevosten tutkimuksissa kuvaajan saama kokonaisannos kaikissa yhdeksässätoista kuvauksessa oli 3,61 μSv ja kasetin kiinnipitäjän 3,05 μSv. Koirien tutkimuksissa kiinnipitäjän saama kokonaisannos kaikissa neljässätoista kuvauksessa oli 9,05 μSv. Hevosten tutkimuksissa sekä kuvattavan kohteen paksuus että kohteen ja mittareiden sijainti vaihtelivat huomattavasti enemmän kuin koirien tutkimuksissa. Etäisyyttä kasvattamalla, kuvausarvoja optimoinnilla ja säteilysuojia käyttämällä saataisiin kuvaajan ja kiinnipitäjän säteilyannosta pienennettyä.