Nuorten syömishäiriöiden tunnistaminen ja puheeksiotto : terveydenhoitajien kokemuksia
Kokko, Anni (2015)
Kokko, Anni
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112417420
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112417420
Tiivistelmä
Syömishäiriöt ovat mielenterveydenhäiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn heikkeneminen. Nuorten ja nuorten naisten keskuudessa kyseessä on yleinen mielenterveydenhäiriö; noin 7 % naisista kärsii jostain syömishäiriöstä nuoruusiän tai nuoren aikuisuuden aikana. Syömishäiriöt uhkaavat usein vakavasti nuoren kehitystä ja lisäävät kuolleisuutta. Varhainen tunnistaminen ja hoitoon pääsy parantavat syömishäiriöpotilaan ennustetta. Syömishäiriöiden tunnistaminen on kuitenkin haastavaa ja viive oireiden alkamisesta syömishäiriön diagnosoimiseen on usein pitkä. Nuoruudessa puhjenneella mielenterveydenhäiriöllä, jota ei tunnisteta ja päästä hoitamaan asianmukaisesti, voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia nuoren elämään. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa työskentelevillä terveydenhoitajilla on tärkeä rooli nuoren syömishäiriöiden tunnistamisessa ja puheeksiotossa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia syömishäiriöiden tunnistamisesta ja puheeksiotosta sekä näiden haasteista. Tavoitteena on tuottaa tietoa syömishäiriöiden tunnistamisen ja puheeksioton käytännön toteutumisesta sekä haasteista terveydenhoitajien kuvaamana.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Opinnäytetyön aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta terveydenhoitajaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun menetelmää hyödyntäen. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksessa selvisi, että syömishäiriöiden oireet ovat moninaisia ja sairauden tunnistamiseksi nuoren tilanne on kartoitettava kokonaisvaltaisesti. Terveystarkastukset koettiin tärkeäksi tunnistamisen keinoksi. Useissa tapauksissa tunnistamisprosessi käynnistyi muiden (kuten opettajien ja vanhempien) huolen vuoksi. Lomakkeita tunnistamisen apuna käytettiin vähän. Tutkimuksen mukaan terveydenhoitajat painottivat nuorelle omaa huoltaan ottaessaan syömishäiriön puheeksi. Puheeksiottotilanteissa pyrittiin asiakaslähtöisyyteen ja suoraa puhetta sekä empaattista suhtautumista pidettiin tärkeinä. Ratkaisukeskeistä ajattelutapaa sekä motivoivaa keskustelua pidettiin toimivina työskentelymenetelminä syömishäiriön puheeksiotossa. Terveydenhoitajat kokivat, että puheeksioton yhteydessä tuli informoida vanhempia nuoren tilanteesta. Syömishäiriöiden tunnistamisen ja puheeksioton keskeisimpiä haasteita olivat terveydenhoitajien kokemuksen mukaan salailu, sairaudentunnottomuus, piilevät oireet ja oman tiedon rajallisuus syömishäiriöistä.
Jatkossa voisi olla hyödyllistä tutkia syömishäiriön sairastaneiden kokemuksia terveydenhoitajien toiminnasta syömishäiriöiden tunnistamis- ja puheeksiottovaiheessa. Näin saataisiin tietoa siitä, mitä asiakkaan roolissa olleet kokevat tärkeäksi syömishäiriöiden tunnistamisessa ja puheeksiotossa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia syömishäiriöiden tunnistamisesta ja puheeksiotosta sekä näiden haasteista. Tavoitteena on tuottaa tietoa syömishäiriöiden tunnistamisen ja puheeksioton käytännön toteutumisesta sekä haasteista terveydenhoitajien kuvaamana.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Opinnäytetyön aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta terveydenhoitajaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun menetelmää hyödyntäen. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksessa selvisi, että syömishäiriöiden oireet ovat moninaisia ja sairauden tunnistamiseksi nuoren tilanne on kartoitettava kokonaisvaltaisesti. Terveystarkastukset koettiin tärkeäksi tunnistamisen keinoksi. Useissa tapauksissa tunnistamisprosessi käynnistyi muiden (kuten opettajien ja vanhempien) huolen vuoksi. Lomakkeita tunnistamisen apuna käytettiin vähän. Tutkimuksen mukaan terveydenhoitajat painottivat nuorelle omaa huoltaan ottaessaan syömishäiriön puheeksi. Puheeksiottotilanteissa pyrittiin asiakaslähtöisyyteen ja suoraa puhetta sekä empaattista suhtautumista pidettiin tärkeinä. Ratkaisukeskeistä ajattelutapaa sekä motivoivaa keskustelua pidettiin toimivina työskentelymenetelminä syömishäiriön puheeksiotossa. Terveydenhoitajat kokivat, että puheeksioton yhteydessä tuli informoida vanhempia nuoren tilanteesta. Syömishäiriöiden tunnistamisen ja puheeksioton keskeisimpiä haasteita olivat terveydenhoitajien kokemuksen mukaan salailu, sairaudentunnottomuus, piilevät oireet ja oman tiedon rajallisuus syömishäiriöistä.
Jatkossa voisi olla hyödyllistä tutkia syömishäiriön sairastaneiden kokemuksia terveydenhoitajien toiminnasta syömishäiriöiden tunnistamis- ja puheeksiottovaiheessa. Näin saataisiin tietoa siitä, mitä asiakkaan roolissa olleet kokevat tärkeäksi syömishäiriöiden tunnistamisessa ja puheeksiotossa.