Iäkkäiden riskipotilaiden tunnistaminen onnistuneen kotiuttamisen edistämiseksi ja uusintakäyntien ehkäisemiseksi : Recognition of the elderly risk patients to promote successful discharge and prevent readmissions
Suoranta, Jaana (2016)
Suoranta, Jaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016090814126
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016090814126
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli ymmärtää iäkkäiden potilaiden ”pyöröovisyndroomaa” eli miksi potilaat tulivat nopeasti takaisin sairaalaan kotiuttamisen jälkeen. Työn tarkoitus oli kartoittaa iäkkäiden potilaiden uusintakäynneille altistavia taustatekijöitä ja niitä ehkäiseviä hoitotyön keinoja, jotta kotiuttaminen onnistuisi paremmin.
Vaikuttavina päätekijöinä viitekehyksessä olivat potilaan taustatekijät, kliiniset tekijät, sairaalassaolon ja kotiutuksen aikaiset hoitotoimenpiteet. Viitekehyksen tuloksena oli potilaan uusintakäynti sairaalaan. Potilaan hoito ja kotiutus katsottiin onnistuneen, kun potilas palasi tervehtyneenä lähes äkillistä sairautta edeltänyttä toimintakyvyn tasolla kotiin, palvelutaloon tai hoivakotiin eikä palannut nopeasti uudestaan sairaalaan. Kotiuttamisen jälkeisen nopean uusintakäynnin tarkasteluaika oli 30 päivää. Työn toimeksiantajana oli Etelä-Suomessa sijaitseva sairaala. Aihetta tarkasteltiin sairaalan akuuttigeriatrisen osaston näkökulmasta. Osastolla pyrittiin edistämään geriatrisen, kuntouttavan hoitotyön keinoin iäkkään potilaan päivittäistä toimintakykyä.
Uusintakäyntien altistavista tekijöistä tehtiin kvalitatiivinen katsaus sisällönanalyysillä kansainvälisistä tutkimuksista. Tutkimuksia iäkkäiden potilaiden altistavista taustatekijöistä etsittiin terveydenhoidon tietokannoista. Uusintakäyntejä ehkäiseviä hoitotoimenpiteitä tarkasteltiin kirjallisuuden ja artikkelien avulla. Toimeksiantosairaalasta saatiin tiedot nopeasti sairaalaan palanneesta 10 iäkkäästä potilaasta, joista tehtiin kvantitatiivinen analyysi. Työn tuloksista pidettiin sairaalan hoitohenkilöiden kanssa ryhmäkeskustelu ja pohdittiin tietojen hyödyntämistä hoitotyössä, jotta edistettäisiin potilaiden onnistunutta kotitutusta.
Tulosten mukaan uusintakäyntipotilailla oli useita samanaikaisia altistavia tekijöitä. Heillä oli useita sairauksia ja lääkkeitä yhtä aikaa. Yleisimmät sairaudet olivat sydän- ja verenkiertosairaudet, pitkäaikaiset keuhkosairaudet, diabetes, kilpirauhasen ja munuaisten vajaatoiminta, syöpä ja neurologiset sairaudet. Potilaalla saatettiin todeta myös infektio, alentunut toimintakyky, alipainoisuus, muistisairaus ja väsymys. Taustalla oli aiempia sairaalakäyntejä ja runsaan hoivan tarvetta. Akuuttigeriatrinen hoito osoitettiin tässä työssä tehokkaimmaksi iäkkäiden potilaiden hoitomalliksi. Akuuttigeriatrinen hoito perustuu laajaan geriatriseen arviointiin, moniammatilliseen hoitoon ja kuntouttavaan hoitotyöhön. Kotiutussuunnitelma toteutetaan yhteistyössä jatkohoidon kanssa ja riskipotilaita tulisi seurata kotihoidossa.
Sairaalaosaston kehityskohteina nousivat esiin virikkeellisyyden, kotiutuskelpoisuuden kriteerien ja potilaan henkisen toimintakyvyn arvioinnin tehostaminen. Johtopäätöksenä todettiin, että uusintakäyntipotilaiden riskimittariasteikoita kehitetään todennäköisesti tulevaisuudessa Suomessakin ehkäistävissä olevien uusintakäyntien vähentämiseksi.
Vaikuttavina päätekijöinä viitekehyksessä olivat potilaan taustatekijät, kliiniset tekijät, sairaalassaolon ja kotiutuksen aikaiset hoitotoimenpiteet. Viitekehyksen tuloksena oli potilaan uusintakäynti sairaalaan. Potilaan hoito ja kotiutus katsottiin onnistuneen, kun potilas palasi tervehtyneenä lähes äkillistä sairautta edeltänyttä toimintakyvyn tasolla kotiin, palvelutaloon tai hoivakotiin eikä palannut nopeasti uudestaan sairaalaan. Kotiuttamisen jälkeisen nopean uusintakäynnin tarkasteluaika oli 30 päivää. Työn toimeksiantajana oli Etelä-Suomessa sijaitseva sairaala. Aihetta tarkasteltiin sairaalan akuuttigeriatrisen osaston näkökulmasta. Osastolla pyrittiin edistämään geriatrisen, kuntouttavan hoitotyön keinoin iäkkään potilaan päivittäistä toimintakykyä.
Uusintakäyntien altistavista tekijöistä tehtiin kvalitatiivinen katsaus sisällönanalyysillä kansainvälisistä tutkimuksista. Tutkimuksia iäkkäiden potilaiden altistavista taustatekijöistä etsittiin terveydenhoidon tietokannoista. Uusintakäyntejä ehkäiseviä hoitotoimenpiteitä tarkasteltiin kirjallisuuden ja artikkelien avulla. Toimeksiantosairaalasta saatiin tiedot nopeasti sairaalaan palanneesta 10 iäkkäästä potilaasta, joista tehtiin kvantitatiivinen analyysi. Työn tuloksista pidettiin sairaalan hoitohenkilöiden kanssa ryhmäkeskustelu ja pohdittiin tietojen hyödyntämistä hoitotyössä, jotta edistettäisiin potilaiden onnistunutta kotitutusta.
Tulosten mukaan uusintakäyntipotilailla oli useita samanaikaisia altistavia tekijöitä. Heillä oli useita sairauksia ja lääkkeitä yhtä aikaa. Yleisimmät sairaudet olivat sydän- ja verenkiertosairaudet, pitkäaikaiset keuhkosairaudet, diabetes, kilpirauhasen ja munuaisten vajaatoiminta, syöpä ja neurologiset sairaudet. Potilaalla saatettiin todeta myös infektio, alentunut toimintakyky, alipainoisuus, muistisairaus ja väsymys. Taustalla oli aiempia sairaalakäyntejä ja runsaan hoivan tarvetta. Akuuttigeriatrinen hoito osoitettiin tässä työssä tehokkaimmaksi iäkkäiden potilaiden hoitomalliksi. Akuuttigeriatrinen hoito perustuu laajaan geriatriseen arviointiin, moniammatilliseen hoitoon ja kuntouttavaan hoitotyöhön. Kotiutussuunnitelma toteutetaan yhteistyössä jatkohoidon kanssa ja riskipotilaita tulisi seurata kotihoidossa.
Sairaalaosaston kehityskohteina nousivat esiin virikkeellisyyden, kotiutuskelpoisuuden kriteerien ja potilaan henkisen toimintakyvyn arvioinnin tehostaminen. Johtopäätöksenä todettiin, että uusintakäyntipotilaiden riskimittariasteikoita kehitetään todennäköisesti tulevaisuudessa Suomessakin ehkäistävissä olevien uusintakäyntien vähentämiseksi.