Kaatopaikkavesien on-line monitorointi Suomessa
Kahilainen, Minna (2013)
Kahilainen, Minna
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303052921
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303052921
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Suomessa kaatopaikoilla olevien jatkuvatoimisten veden laadun mittausantureiden käytön laajuutta sekä käyttökokemuksia. Opinnäytetyössä kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla, kuinka laajasti jatkuvatoimiset anturit ovat käytössä kaatopaikoilla suotovesien laadun tarkkailussa. Lisäksi kysyttiin käyttäjien kokemuksia kalibroinnin ja huollon tarpeesta ja käytännöistä. Tämän
lisäksi selvitettiin viranomaisten kantaa jatkuvatoimisten mittausantureiden mittaustulosten hyväksymisestä velvoitetarkkailuun.
Suomen kaatopaikat ovat aikaisemmin olleet pieniä ja niitä on ollut suuri määrä. Nykyinen kehitys on, että kaatopaikoista tehdään paremmin toimivia jäteasemia ja useammat kunnat käyttävät samaa jäteasemaa. Näin saadaan tehokkaammin hallittua kaatopaikkojen päästöjä ja riskejä.
Nykyinen lainsäädäntö antaa tiukat säännöt jätteen käsittelylle ja loppusijoitukselle sekä jätteen hyödyn-tämiselle. Uusi jätelaki (646/2011) tuli voimaan 1.5.2012. Samaan aikaan tuli voimaan myös valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) sekä muutoksia ympäristönsuojelulakiin (647/2011) ja -asetukseen (180/2012). Jätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja sääntelee myös ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000).
Kyselyyn vastanneista kaatopaikoista vähän alle puolella on käytössä jatkuvatoimisia veden laadun mittausantureita. Yleisin mitattava suure on sähkönjohtavuus. Jokainen vastanneista korosti säännöllisen huollon ja kalibroinnin tärkeyttä mittaustulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Vain viidellä vastanneista kaatopaikoista mittaustulokset on hyväksytty osaksi velvoitetarkkailua.
lisäksi selvitettiin viranomaisten kantaa jatkuvatoimisten mittausantureiden mittaustulosten hyväksymisestä velvoitetarkkailuun.
Suomen kaatopaikat ovat aikaisemmin olleet pieniä ja niitä on ollut suuri määrä. Nykyinen kehitys on, että kaatopaikoista tehdään paremmin toimivia jäteasemia ja useammat kunnat käyttävät samaa jäteasemaa. Näin saadaan tehokkaammin hallittua kaatopaikkojen päästöjä ja riskejä.
Nykyinen lainsäädäntö antaa tiukat säännöt jätteen käsittelylle ja loppusijoitukselle sekä jätteen hyödyn-tämiselle. Uusi jätelaki (646/2011) tuli voimaan 1.5.2012. Samaan aikaan tuli voimaan myös valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) sekä muutoksia ympäristönsuojelulakiin (647/2011) ja -asetukseen (180/2012). Jätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja sääntelee myös ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000).
Kyselyyn vastanneista kaatopaikoista vähän alle puolella on käytössä jatkuvatoimisia veden laadun mittausantureita. Yleisin mitattava suure on sähkönjohtavuus. Jokainen vastanneista korosti säännöllisen huollon ja kalibroinnin tärkeyttä mittaustulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Vain viidellä vastanneista kaatopaikoista mittaustulokset on hyväksytty osaksi velvoitetarkkailua.