KADONNEEN HENKILÖN ETSINTÄ : - Kokemuksia Vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöiltä
Karvonen, Laura (2013)
Karvonen, Laura
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303193443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303193443
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Vapaaehtoisten pelastuspalvelun henkilöiden kokemuksia etsintätilanteesta, etsityn kohtaamisesta ja auttamisesta, sekä etsinnän jälkeisestä purka-misesta. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Suomen Punaisen Ristin Kaakkois-Suomen piiri. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluina. Tutkimukseen osallistui seitsemän vapaaehtoista Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelta. Haastattelut toteutettiin tammikuussa 2013.
Tutkimustulokset osoittavat, että vapaaehtoiset valmistautuivat etsintään osallistumalla koulutuksiin, etsintäharjoituksiin, sekä harjoittelemalla omia tehtäviä Vapepan järjestöissä. Etsintähälytys aiheutti vapaaehtoisissa stressiä ja huolta kadonneesta, tunteet seurasivat mukana koko etsinnän ajan. Tehtävään osallistumista pidettiin tärkeänä ja omaan tehtävään keskityttiin intensiivisesti. Etsintä koettiin jännittävänä ja päällimmäisenä ajatuksena oli toivo kadonneen löytymisestä. Tehtävän pitkittyessä vapaaehtoiset kokivat myös fyysisiä tunteita, väsymys vaikutti keskittymisen herpaantumisena. Kadonneen henkilön löytyminen elossa koettiin iloisena ja helpottavana tunteena. Menehtyneenä löytäminen koettiin surullisena, kurjana ja herätti vapaaehtoisissa itseä syyttäviä ajatuksia. Toisaalta tilanne koettiin helpottavana, koska etsitty kuitenkin löydettiin ja tilanne sai päätöksen. Etsinnät, jotka keskeytettiin kadonnutta löytämättä, koettiin raskaampana kuin tilanteet, joissa etsitty oli löytynyt menehtyneenä. Tilanteesta teki raskaan huoli kadonneesta.
Etsintätilanteessa selviytymistä helpotti oma rooli, hyvä informaatio, selkeät ohjeet, vastuun ja roo-lien jakaminen, sekä vertaistuki ja aikaisempi kokemus etsinnästä. Aikaisemman kokemuksen kautta osasi valmistautua ja toimia etsintätilanteessa, käsitellä etsinnässä koettuja tunteita ja ajatuksia. Vertaisilta saatu tuki lisäsi turvallisuuden tunnetta etsinnän aikana ja vertaisten kanssa jaetut kokemukset auttoivat tilanteesta selviytymiseen. Tilanteen jälkipurulle ei ollut tarvetta, jos etsitty löydettiin elossa. Etsityn löytyminen menehtyneenä järkytti, tällöin jälkipurku pidettiin joko oman ryhmän kesken tai Henkisen tuen koulutuksen saaneen kanssa. Jälkipurku oli auttanut vapaaehtoisia tunnistamaan ja hyväksymään hankalan tilanteen tuomia jälkituntemuksia. Henkisen tuen jälkipuintiin osallistuneilla kokemukset olivat myös todella hyvät. Osallistuminen henkisen tuen tarjoamaan purkuun ja ennen kaikkea jälkipuintiin oli melko vähäistä, vaikka tuesta oltiin tietoisia.
Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehittäessä koulutuksia etsintätilanteeseen liittyen. Opinnäytetyö on jo itsessään kattava tietopaketti etsintätilanteesta ja sen mukanaan tuomista kokemuksista, selviytymiskeinoista ja tilanteen purkamisen tärkeydestä. Se tarjoaa hyvää tietoa luettavaksi kokeneelle vapaaehtoiselle kuin uudelle, mukaan toimintaan harkitsevallekin. Kehittämisideana tutkimustulosten perusteella nousi se, että henkisesti raskaan etsintätilanteen jälkeen tilanteen purkua tulee painottaa ja jälkipuinnin tarpeen harkintaa madaltaa, ennen kaikkea silloin, jos etsittyä ei löydetä.
Tutkimustulokset osoittavat, että vapaaehtoiset valmistautuivat etsintään osallistumalla koulutuksiin, etsintäharjoituksiin, sekä harjoittelemalla omia tehtäviä Vapepan järjestöissä. Etsintähälytys aiheutti vapaaehtoisissa stressiä ja huolta kadonneesta, tunteet seurasivat mukana koko etsinnän ajan. Tehtävään osallistumista pidettiin tärkeänä ja omaan tehtävään keskityttiin intensiivisesti. Etsintä koettiin jännittävänä ja päällimmäisenä ajatuksena oli toivo kadonneen löytymisestä. Tehtävän pitkittyessä vapaaehtoiset kokivat myös fyysisiä tunteita, väsymys vaikutti keskittymisen herpaantumisena. Kadonneen henkilön löytyminen elossa koettiin iloisena ja helpottavana tunteena. Menehtyneenä löytäminen koettiin surullisena, kurjana ja herätti vapaaehtoisissa itseä syyttäviä ajatuksia. Toisaalta tilanne koettiin helpottavana, koska etsitty kuitenkin löydettiin ja tilanne sai päätöksen. Etsinnät, jotka keskeytettiin kadonnutta löytämättä, koettiin raskaampana kuin tilanteet, joissa etsitty oli löytynyt menehtyneenä. Tilanteesta teki raskaan huoli kadonneesta.
Etsintätilanteessa selviytymistä helpotti oma rooli, hyvä informaatio, selkeät ohjeet, vastuun ja roo-lien jakaminen, sekä vertaistuki ja aikaisempi kokemus etsinnästä. Aikaisemman kokemuksen kautta osasi valmistautua ja toimia etsintätilanteessa, käsitellä etsinnässä koettuja tunteita ja ajatuksia. Vertaisilta saatu tuki lisäsi turvallisuuden tunnetta etsinnän aikana ja vertaisten kanssa jaetut kokemukset auttoivat tilanteesta selviytymiseen. Tilanteen jälkipurulle ei ollut tarvetta, jos etsitty löydettiin elossa. Etsityn löytyminen menehtyneenä järkytti, tällöin jälkipurku pidettiin joko oman ryhmän kesken tai Henkisen tuen koulutuksen saaneen kanssa. Jälkipurku oli auttanut vapaaehtoisia tunnistamaan ja hyväksymään hankalan tilanteen tuomia jälkituntemuksia. Henkisen tuen jälkipuintiin osallistuneilla kokemukset olivat myös todella hyvät. Osallistuminen henkisen tuen tarjoamaan purkuun ja ennen kaikkea jälkipuintiin oli melko vähäistä, vaikka tuesta oltiin tietoisia.
Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehittäessä koulutuksia etsintätilanteeseen liittyen. Opinnäytetyö on jo itsessään kattava tietopaketti etsintätilanteesta ja sen mukanaan tuomista kokemuksista, selviytymiskeinoista ja tilanteen purkamisen tärkeydestä. Se tarjoaa hyvää tietoa luettavaksi kokeneelle vapaaehtoiselle kuin uudelle, mukaan toimintaan harkitsevallekin. Kehittämisideana tutkimustulosten perusteella nousi se, että henkisesti raskaan etsintätilanteen jälkeen tilanteen purkua tulee painottaa ja jälkipuinnin tarpeen harkintaa madaltaa, ennen kaikkea silloin, jos etsittyä ei löydetä.