Vesiensuojelun luonnonhoitohankkeen maanomistajakontaktin kehitystarpeet
Homanen, Rauno (2014)
Homanen, Rauno
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014090913837
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014090913837
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Yli puolet Suomen soista on ojitettu metsä- tai maatalouskäyttöön. Vuonna 2000 luonnontilaista suota oli 4,4 miljoonaa hehtaaria ja ojitettua 5,7 miljoonaa hehtaaria. Koko maapallon ojametreistä lähes joka toinen on kaivettu Suomeen. Ojien kaivami-nen ja ojissa virtaavan veden kuljettamat humus-, ravinne- ja kiintoainepäästöt ovat kuormittaneet vesistöjämme huomattavasti.
Ongelmia voi tietyin edellytyksin korjata luonnonhoitotoimin. Koska yksittäisen aiheuttajan osoittaminen on mahdotonta kymmenien vuosien jälkeen, toimet ovat mahdollisia valtion rahoittamina yhteishankkeina. Suomen maanomistajista lähes puolet on yksityisiä. Tämän takia suuri osa ojituksista ja ongelmistakin sijaitsee yksityismailla. Tehtävät toimenpiteet edellyttävät aina maanomistajan lupaa.
Työn tarkoituksena oli selvittää kyselyllä maanomistajien tiedon taso ja -tarve vesistöjen kuormittajista, luonnonhoitorakenteista sekä rahoituksen mahdollistavasta lainsäädännöstä. Haittojen, toimien ja lain tunteminen auttaa ymmärtämään toimenpiteiden hyödyt, ja lupa myönnetään helpommin. Lisäksi laskettiin toimihenkilötyölle kustannukset, joita voi aiheutua tiedottamisesta luvan kysymisvaiheessa.
Kyselyn perusteella maanomistajat eivät tunne kaikkia vesistöjen kuormittajia riittävän hyvin. Myös tiedoissa joistakin vesiensuojelurakenteista ja kestävän metsätalouden rahoituslaista oli puutteita. Valtaosa maanomistajista oli kuitenkin tiedosta kiinnostuneita. Perusteiden kertaus toimiluvan tiedustelun yhteydessä voi vaatia merkittävää työajan käyttöä. Kannattaisikin koota selkeä tietopaketti keskeisistä perusteista ja toimittaa se jo suunnitteluvaiheessa maanomistajille.
Yli puolet Suomen soista on ojitettu metsä- tai maatalouskäyttöön. Vuonna 2000 luonnontilaista suota oli 4,4 miljoonaa hehtaaria ja ojitettua 5,7 miljoonaa hehtaaria. Koko maapallon ojametreistä lähes joka toinen on kaivettu Suomeen. Ojien kaivami-nen ja ojissa virtaavan veden kuljettamat humus-, ravinne- ja kiintoainepäästöt ovat kuormittaneet vesistöjämme huomattavasti.
Ongelmia voi tietyin edellytyksin korjata luonnonhoitotoimin. Koska yksittäisen aiheuttajan osoittaminen on mahdotonta kymmenien vuosien jälkeen, toimet ovat mahdollisia valtion rahoittamina yhteishankkeina. Suomen maanomistajista lähes puolet on yksityisiä. Tämän takia suuri osa ojituksista ja ongelmistakin sijaitsee yksityismailla. Tehtävät toimenpiteet edellyttävät aina maanomistajan lupaa.
Työn tarkoituksena oli selvittää kyselyllä maanomistajien tiedon taso ja -tarve vesistöjen kuormittajista, luonnonhoitorakenteista sekä rahoituksen mahdollistavasta lainsäädännöstä. Haittojen, toimien ja lain tunteminen auttaa ymmärtämään toimenpiteiden hyödyt, ja lupa myönnetään helpommin. Lisäksi laskettiin toimihenkilötyölle kustannukset, joita voi aiheutua tiedottamisesta luvan kysymisvaiheessa.
Kyselyn perusteella maanomistajat eivät tunne kaikkia vesistöjen kuormittajia riittävän hyvin. Myös tiedoissa joistakin vesiensuojelurakenteista ja kestävän metsätalouden rahoituslaista oli puutteita. Valtaosa maanomistajista oli kuitenkin tiedosta kiinnostuneita. Perusteiden kertaus toimiluvan tiedustelun yhteydessä voi vaatia merkittävää työajan käyttöä. Kannattaisikin koota selkeä tietopaketti keskeisistä perusteista ja toimittaa se jo suunnitteluvaiheessa maanomistajille.