Terveysasemilla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu
Hedin, Anu; Priha, Tarja (2014)
Hedin, Anu
Priha, Tarja
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014091113887
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014091113887
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU
Hoitotyön koulutusohjelma
ANU HEDIN Terveysasemilla työskentelevien sairaanhoitajien koke-
TARJA PRIHA muksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu
Opinnäytetyö 36 sivua + 5 liitesivua
Työn ohjaaja Lehtori Sari Engelhardt
Toimeksiantaja Kotkan kaupunki
Syyskuu 2014
Avainsanat kaltoinkohtelu, laiminlyönti, lapsi, sairaanhoitaja
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia terveysasemalla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu. Onko hoitotyön suositus lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta tuttu terveysasemien sairaanhoitajille. Selvitetään lisäksi, kokevatko sairaanhoitajat saavansa tukea työyhteisöltään epäillessään lapsen kaltoinkohtelua.
Tutkimus tehtiin Kotkan kaupungille. Menetelmäksi muodostui puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluun osallistui neljä terveysasemalla työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastattelu eteni teemahaastattelu rungon mukaisesti. Teemat muodostuivat teorian pohjalta.
Tuloksista ilmeni, että hoitajat kokivat valmiutensa tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu hyviksi ja luottivat asiassa omaan vaistoonsa. Hoitajat kaipasivat kuitenkin lisäkoulutusta kaltoinkohtelun merkkien tunnistamiseen. Hoitotyön suositus oli huonosti tunnettu, ja se ei ollut työvälineenä käytössä terveysasemilla. Hoitajat kokivat saavansa kollegalta, esimieheltä ja työyhteisöltä tukea epäiltäessä kaltoinkohtelua. Tämä tuki koettiin suureksi voimavaraksi.
Haastateltavat toivoivat kehittämisehdotuksissaan ulkopuolisen asiantuntijan antamaa koulutusta kaltoinkohtelun merkkien tunnistamiseen. Tämän koulutuksen tulisi olla säännöllistä. Työyksiköissä toivottiin asiaa pidettävän esillä. Toivottiin hoitopolun laatimista ja sen jalkauttamista perusterveydenhuoltoon. Hoitotyön suositus lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta tulisi tehdä tunnetuksi. Suosituksesta tulisi tehdä työväline henkilökunnalle. Viranomaisten välistä yhteistyötä tulisi lisätä ja kehittää, jotta asiaan voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU
Hoitotyön koulutusohjelma
ANU HEDIN Terveysasemilla työskentelevien sairaanhoitajien koke-
TARJA PRIHA muksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu
Opinnäytetyö 36 sivua + 5 liitesivua
Työn ohjaaja Lehtori Sari Engelhardt
Toimeksiantaja Kotkan kaupunki
Syyskuu 2014
Avainsanat kaltoinkohtelu, laiminlyönti, lapsi, sairaanhoitaja
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia terveysasemalla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia valmiuksistaan tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu. Onko hoitotyön suositus lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta tuttu terveysasemien sairaanhoitajille. Selvitetään lisäksi, kokevatko sairaanhoitajat saavansa tukea työyhteisöltään epäillessään lapsen kaltoinkohtelua.
Tutkimus tehtiin Kotkan kaupungille. Menetelmäksi muodostui puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluun osallistui neljä terveysasemalla työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastattelu eteni teemahaastattelu rungon mukaisesti. Teemat muodostuivat teorian pohjalta.
Tuloksista ilmeni, että hoitajat kokivat valmiutensa tunnistaa lapsen kaltoinkohtelu hyviksi ja luottivat asiassa omaan vaistoonsa. Hoitajat kaipasivat kuitenkin lisäkoulutusta kaltoinkohtelun merkkien tunnistamiseen. Hoitotyön suositus oli huonosti tunnettu, ja se ei ollut työvälineenä käytössä terveysasemilla. Hoitajat kokivat saavansa kollegalta, esimieheltä ja työyhteisöltä tukea epäiltäessä kaltoinkohtelua. Tämä tuki koettiin suureksi voimavaraksi.
Haastateltavat toivoivat kehittämisehdotuksissaan ulkopuolisen asiantuntijan antamaa koulutusta kaltoinkohtelun merkkien tunnistamiseen. Tämän koulutuksen tulisi olla säännöllistä. Työyksiköissä toivottiin asiaa pidettävän esillä. Toivottiin hoitopolun laatimista ja sen jalkauttamista perusterveydenhuoltoon. Hoitotyön suositus lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta tulisi tehdä tunnetuksi. Suosituksesta tulisi tehdä työväline henkilökunnalle. Viranomaisten välistä yhteistyötä tulisi lisätä ja kehittää, jotta asiaan voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.