Sairaanhoitajien kokemuksia kotiuttamisesta Haartmanin sairaalan päivystysalueelta
Lappalainen, Maija-Riitta; Gedike, Julia (2014)
Lappalainen, Maija-Riitta
Gedike, Julia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061112615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061112615
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli sairaanhoitajien kokemukset potilaan kotiuttamisesta Haartmanin sairaalan päivystysalueelta, eli päivystyspoliklinikalta ja osastolta 2. Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa sairaanhoitajien subjektiivisia kokemuksia potilaan kotiuttamisesta päivystysalueelta sekä kotiutuksen tarkistuslistasta ja sen käytöstä. Päivystysalueen haasteena potilaan kotiuttamisessa ovat lyhyet hoitoajat. Hoitohenkilökunnalla on hyvin vähän aikaa oppia tuntemaan potilas ja hänen yksilölliset tarpeensa. Kotiuttamisen suunnittelu tulisi kuitenkin aloittaa mahdollisimman varhain, jotta kotiutusprosessi olisi turvallinen ja sujuva hoitotyön toiminta niin potilaalle, omaisille, hoitohenkilökunnalle kuin jatkohoitopaikkaankin.
Opinnäytetyön tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän sairaanhoitajaa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla huhtikuussa 2014 ja se analysoitiin induktiivista päättelyä käyttäen, josta teimme päätelmiä haastatteluissa nouseiden seikkojen perusteella. Tulosten mukaan sairaanhoitajat kokivat, että kotiuttaminen sujuu, mutta prosessina se ei ole kovin suunnitelmallinen. Haasteina koettiin potilaiden kotonapärjäämisen arviointi, yhteistyö omaisten ja kotihoidon kanssa sekä iltakotiutukset. Sairaanhoitajat kokivat tietotaitonsa kotiuttamisesta hyväksi, ja perusta tietotaidolle nähtiin tulevan työkokemuksesta sekä yhteistyöstä. Tarkistuslistaa ei käytetty sairaanhoitajien mukaan työskentelyn apuvälineenä kotiuttamisessa, ja suurimmalle osalle se oli tuntematon. Tarkistuslistan käytöstä voisi heidän mukaansa kuitenkin olla hyötyä kotiuttamisessa, sekä sen kriteerien uskottiin palvelevan päivystysalueelta kotiutuvien potilaiden tarpeita. Haastatellut toivat esiin myös huolensa siitä, että nykyään kotiutetaan kovin huonokuntoisia potilaita. Yhteistyöstä moniammatillisessa työryhmässä mainittiin eri hoitavien tahojen kuormittuneisuus ja siitä johtuvat haasteet työssä. Toisaalta yhteistyöhön oltiin myös tyytyväisiä.
Opinnäytetyön tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän sairaanhoitajaa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla huhtikuussa 2014 ja se analysoitiin induktiivista päättelyä käyttäen, josta teimme päätelmiä haastatteluissa nouseiden seikkojen perusteella. Tulosten mukaan sairaanhoitajat kokivat, että kotiuttaminen sujuu, mutta prosessina se ei ole kovin suunnitelmallinen. Haasteina koettiin potilaiden kotonapärjäämisen arviointi, yhteistyö omaisten ja kotihoidon kanssa sekä iltakotiutukset. Sairaanhoitajat kokivat tietotaitonsa kotiuttamisesta hyväksi, ja perusta tietotaidolle nähtiin tulevan työkokemuksesta sekä yhteistyöstä. Tarkistuslistaa ei käytetty sairaanhoitajien mukaan työskentelyn apuvälineenä kotiuttamisessa, ja suurimmalle osalle se oli tuntematon. Tarkistuslistan käytöstä voisi heidän mukaansa kuitenkin olla hyötyä kotiuttamisessa, sekä sen kriteerien uskottiin palvelevan päivystysalueelta kotiutuvien potilaiden tarpeita. Haastatellut toivat esiin myös huolensa siitä, että nykyään kotiutetaan kovin huonokuntoisia potilaita. Yhteistyöstä moniammatillisessa työryhmässä mainittiin eri hoitavien tahojen kuormittuneisuus ja siitä johtuvat haasteet työssä. Toisaalta yhteistyöhön oltiin myös tyytyväisiä.