Alumiini- ja lujitemuovikappaleiden liiimaus venetuotannossa
Tainio, Andreas (2014)
Tainio, Andreas
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101014631
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101014631
Tiivistelmä
Rakenteellisten liimaliitosten käyttö venetuotannossa on ollut suhteellisen vähäistä ja liimoja on käytetty lähinnä mekaanisen liitoksen tiivistämiseen. Liimaliitoksen käyttö perinteisten liitosmenetelmien korvaajana on kuitenkin yleistymässä liima-aineiden kehityksen myötä. Venealan standardit eivät tarjoa selkeitä ohjeita tai työkaluja liimaliitoksen mitoittamiseen ja muidenkin ohjeistusten saatavuus on huono. Tässä opinnäytetyössä kartoitettiinkin ne asiat, jotka ovat oleellisia liimattaessa lujitemuovi- ja alumiinikappaleita venetuotannossa. Venetuotannon lisäksi liimaliitosta tarkasteltiin myös veneen käytön näkökulmasta. Työssä tarkasteltiin potentiaalisia liima-aineita ja liimauskohteita sekä pyrittiin luomaan hyvää lähtökohtaa liimaliitoksen suunnitteluun.
Opinnäytetyön sisältöön kuului myös vetokokeita, joilla selvitettiin valikoitujen SMP-(silyylimodifioitu polymeeri) ja polyuretaaniliimojen ominaisuuksia ja soveltuvuutta venetuotannossa tyypillisesti käytettäviin alumiini- ja lujitemuovipintoihin sekä esikäsittelyiden vaikutusta adheesioon. Kirjallisuusselvityksen ja vetokokeiden lisäksi työssä hyödynnettiin liima- ja venevalmistajan tietoja ja kokemusta.
Testattujen liimojen adheesio osoittautui hyväksi gelcoatpintaan, eikä esikäsittelyillä saavutettu parempaa lopputulosta. Liimojen adheesio polyesterihartsipintaan oli myös kohtalaisen hyvä. Esikäsittelyiden vaikutus polyesterihartsipintaan oli vaihteleva. Kaksikomponenttisella polyuretaaniliimalla lujuuden kasvu oli merkittävä kun käytettiin repäisykangasta. Yksikomponenttisten polyuretaaniliimojen adheesio alumiinipintaan oli heikko ja ne vaativatkin hionnan ja primerin käytön. Muilla testatuilla liimoilla adheesio käsittelemättömään alumiinipintaan oli parempi ja esikäsittelyillä saavutettiin pääsääntöisesti hieman parempi adheesio.
Opinnäytetyön sisältöön kuului myös vetokokeita, joilla selvitettiin valikoitujen SMP-(silyylimodifioitu polymeeri) ja polyuretaaniliimojen ominaisuuksia ja soveltuvuutta venetuotannossa tyypillisesti käytettäviin alumiini- ja lujitemuovipintoihin sekä esikäsittelyiden vaikutusta adheesioon. Kirjallisuusselvityksen ja vetokokeiden lisäksi työssä hyödynnettiin liima- ja venevalmistajan tietoja ja kokemusta.
Testattujen liimojen adheesio osoittautui hyväksi gelcoatpintaan, eikä esikäsittelyillä saavutettu parempaa lopputulosta. Liimojen adheesio polyesterihartsipintaan oli myös kohtalaisen hyvä. Esikäsittelyiden vaikutus polyesterihartsipintaan oli vaihteleva. Kaksikomponenttisella polyuretaaniliimalla lujuuden kasvu oli merkittävä kun käytettiin repäisykangasta. Yksikomponenttisten polyuretaaniliimojen adheesio alumiinipintaan oli heikko ja ne vaativatkin hionnan ja primerin käytön. Muilla testatuilla liimoilla adheesio käsittelemättömään alumiinipintaan oli parempi ja esikäsittelyillä saavutettiin pääsääntöisesti hieman parempi adheesio.