HOITOHENKILÖSTÖN SAATTOHOITO-OSAAMINEN KUUSAMOLAISISSA PALVELUKODEISSA
Sova, Taru; Pesonen, Sari (2014)
Sova, Taru
Pesonen, Sari
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102214890
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102214890
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan yhtenä hyvänä kuolemisen laadun mittarina on ihmisen mahdollisuus kuolla siellä, missä on viettänyt elämänsä viimeiset kuukaudet tai vuodet. Tämä edellyttää palvelukodeissa työskentelevältä hoitohenkilöstöltä saattohoito-osaamista. Opinnäytetyön alkuun kuvattiin saattohoitoprosessi palvelukodissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kuusamolaisten palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaamista. Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää kuusamolaista saattohoito-osaamista tuottamalla toimeksiantajalle, Kuusamon kaupungille, palvelukotien tämän hetkistä saattohoito-osaamista kuvaava tilannekatsaus. Palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaamisesta laadittu raportti tuloksineen auttaa saattohoitokoulutuksesta vastaavaa tahoa määrittämään koulutuksen tarvetta ja sisältöä.
Tutkimusongelmana oli selvittää kuusamolaisten palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaaminen koulutustarpeen arviointia varten. Ongelmaan haettiin vastausta kolmen alaongelman avulla: 1) Miten saattohoitopotilaan itsemääräämisoikeutta ja saattohoitopäätöstä noudatetaan palvelukodeissa, 2) Miten saattohoitopotilaan kärsimystä lievitetään palvelukodeissa ja 3) Miten saattohoitopotilaan omaisia tuetaan palvelukodeissa?
Aineistonkeruumenetelmänä oli kysymyslomake, jolla kerättiin aineistoa yhdeksästä kuusamolaisesta palvelukodista. Kyselyyn vastasi 77 (N=113) hoitohenkilöstöön kuluvaa vastaajaa. Vastausprosentti oli 68 %. Aineisto käsiteltiin SPSS -ohjelmaa käyttäen, jolloin saatiin tunnusluvuiksi vastausten lukumääriä, aritmeettisia keskiarvoja, moodeja ja keskihajontalukuja. Näitä tunnuslukuja analysoitiin kuvaillen.
Tuloksissa nousi esille, että palvelukotien hoitohenkilöstöllä on saattohoito-osaamista omaisten tukemisessa ja itsemääräämisoikeutta ja saattohoitopäätöstä kunnioitetaan. Saattohoitopotilaan kärsimyksen ymmärrettiin sisältävän fyysistä ja psyykkistä kärsimystä. Tulosten mukaan puutteita oli lääkehoidon ja psyko-sosiaalisen kärsimyksen lievittämisen osaamisessa.
Johtopäätökseksi tuli, että palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaamista tulee täydentää seuraavissa saattohoitopotilasta koskevissa asioissa: 1) itsemääräämisoikeutta ja saattohoitopäätöstä koskeva lainsäädäntö ja suositukset, 2) kärsimyksen sosiaalinen ulottuvuus ja psyykkisen kärsimyksen lieventäminen, 3) kivunhoito ja kipumittarin käyttö, 4) lääkehoito, erityisesti injektioiden antaminen ja opioidien käyttö, 5) hengenahdistuksen hoito, 6) ruoansulatuskanavan oireiden hoito, erityisesti ummetus, 7) saattohoitopotilaan ja omaisten henkinen, hengellinen tukeminen ja eksistentiaalisen kärsimyksen lieventäminen ja 8) omaisten tukeminen potilaan kuoleman jälkeen ja kuoleman jälkeisten käytännön asioiden neuvominen. Vastaajien esittämät koulutustoiveet ja opinnäytetyön tulokset lisäkoulutuksen tarpeesta olivat yhteneväiset.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kuusamolaisten palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaamista. Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää kuusamolaista saattohoito-osaamista tuottamalla toimeksiantajalle, Kuusamon kaupungille, palvelukotien tämän hetkistä saattohoito-osaamista kuvaava tilannekatsaus. Palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaamisesta laadittu raportti tuloksineen auttaa saattohoitokoulutuksesta vastaavaa tahoa määrittämään koulutuksen tarvetta ja sisältöä.
Tutkimusongelmana oli selvittää kuusamolaisten palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaaminen koulutustarpeen arviointia varten. Ongelmaan haettiin vastausta kolmen alaongelman avulla: 1) Miten saattohoitopotilaan itsemääräämisoikeutta ja saattohoitopäätöstä noudatetaan palvelukodeissa, 2) Miten saattohoitopotilaan kärsimystä lievitetään palvelukodeissa ja 3) Miten saattohoitopotilaan omaisia tuetaan palvelukodeissa?
Aineistonkeruumenetelmänä oli kysymyslomake, jolla kerättiin aineistoa yhdeksästä kuusamolaisesta palvelukodista. Kyselyyn vastasi 77 (N=113) hoitohenkilöstöön kuluvaa vastaajaa. Vastausprosentti oli 68 %. Aineisto käsiteltiin SPSS -ohjelmaa käyttäen, jolloin saatiin tunnusluvuiksi vastausten lukumääriä, aritmeettisia keskiarvoja, moodeja ja keskihajontalukuja. Näitä tunnuslukuja analysoitiin kuvaillen.
Tuloksissa nousi esille, että palvelukotien hoitohenkilöstöllä on saattohoito-osaamista omaisten tukemisessa ja itsemääräämisoikeutta ja saattohoitopäätöstä kunnioitetaan. Saattohoitopotilaan kärsimyksen ymmärrettiin sisältävän fyysistä ja psyykkistä kärsimystä. Tulosten mukaan puutteita oli lääkehoidon ja psyko-sosiaalisen kärsimyksen lievittämisen osaamisessa.
Johtopäätökseksi tuli, että palvelukotien hoitohenkilöstön saattohoito-osaamista tulee täydentää seuraavissa saattohoitopotilasta koskevissa asioissa: 1) itsemääräämisoikeutta ja saattohoitopäätöstä koskeva lainsäädäntö ja suositukset, 2) kärsimyksen sosiaalinen ulottuvuus ja psyykkisen kärsimyksen lieventäminen, 3) kivunhoito ja kipumittarin käyttö, 4) lääkehoito, erityisesti injektioiden antaminen ja opioidien käyttö, 5) hengenahdistuksen hoito, 6) ruoansulatuskanavan oireiden hoito, erityisesti ummetus, 7) saattohoitopotilaan ja omaisten henkinen, hengellinen tukeminen ja eksistentiaalisen kärsimyksen lieventäminen ja 8) omaisten tukeminen potilaan kuoleman jälkeen ja kuoleman jälkeisten käytännön asioiden neuvominen. Vastaajien esittämät koulutustoiveet ja opinnäytetyön tulokset lisäkoulutuksen tarpeesta olivat yhteneväiset.