Kirjallisuusterapiaryhmä voimautumisen tukena
Nordström, Paula (2014)
Nordström, Paula
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100814573
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100814573
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli osa Laurea-ammattikorkeakoulun Pumppu-hanketta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kirjallisuusterapeuttiset menetelmät sopivat voimautumisen lisääntymiseen ja erilaisten tunteiden käsittelyyn. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisäksi tuottaa tietoa siitä, ovatko ryhmän jäsenet pystyneet lisäämään itsetuntemustaan ja –luottamustaan kirjallisuusterapeuttisen ryhmän avulla. Opinnäytetyössä pohdittiin ryhmän dynamiikkaa erityisesti kirjallisuusterapeuttisesta näkökulmasta. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys pohjautui reflektointiin sekä C. G. Jungin ja Sigmund Freudin teorioihin.
Tämän opinnäytetyön otantaryhmänä oli kaksi voimauttavan kirjoittamisen ryhmää, jotka kokoontuivat kevätlukukaudella 2014. Toinen ryhmä kokoontui kerran viikossa 13 kertaa, puolitoista tuntia kerrallaan ja toinen ryhmä kaksi intensiivistä viikonloppua, yhteensä 23 tuntia. Muutama henkilö osallistui molempiin ryhmiin. Ryhmissä käytettiin erilaisia kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia ja annettiin vapaaehtoisia kotitehtäviä. Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin ryhmiin osallistuneille henkilöille jaettujen kyselylomakkeiden avulla. Vastausten sisältö analysoitiin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että kirjallisuusterapeuttinen ryhmä koettiin erittäin hyväksi tavaksi löytää omia vahvuuksia, kasvattaa itsetuntemusta, selkeyttää elämäntilannetta ja voimautua. Aineistosta saadun tiedon perusteella ryhmän jäsenet kokivat kirjallisuusterapeuttiseen ryhmään osallistumisen myös hyvänä keinona löytää oman elämän kipukohtia, joihin pureutumalla voi kokea eheytymisen tunnetta ja saada lisää energiaa.
Voimautuminen koettiin oivalluksen tunteeksi, rauhan ja tasapainon saavuttamiseksi, elämän ihannetilaksi ja omien voimavarojen, energian ja mahdollisuuksien löytämiseksi. Se koettiin myös eheytymiseksi ja tasapainoiseksi olotilaksi. Koettiin, että kirjallisuusterapeuttisilla menetelmillä voi työstää traumoja ja ymmärtää, miten menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen. Menetelmistä koettiin saatavan tukea ja uusia näkökulmia sekä helpotusta alakulon hetkillä. Ryhmän ohjaajan koettiin olevan ymmärtävä, kannustava ja huomioonottava. Ryhmän jäsenten osuudesta oltiin kahta mieltä: osa koki, ettei ryhmä tukenut millään lailla, osa taas koki, että toiset ryhmän jäsenet kannustivat, lohduttivat, antoivat uusia näkökulmia ja palautetta.
Jatkotutkimusaiheena olisi hyvä perehtyä psykosomaattisiin oireisiin, joita kirjallisuusterapeuttiset tehtävät voivat aiheuttaa. Olisi hyvä, jos jatkotutkimuksissa löytyisi myös sellaisia kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia, jotka helpoittaisivat näitä oireita. Samoin olisi hyvä pohtia sitä, miksi muutamat henkilöt eivät koe kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä tai ryhmässä kirjoittamista itselleen sopivaksi tavaksi voimautua ja lisätä itsetuntemustaan.
Tämän opinnäytetyön otantaryhmänä oli kaksi voimauttavan kirjoittamisen ryhmää, jotka kokoontuivat kevätlukukaudella 2014. Toinen ryhmä kokoontui kerran viikossa 13 kertaa, puolitoista tuntia kerrallaan ja toinen ryhmä kaksi intensiivistä viikonloppua, yhteensä 23 tuntia. Muutama henkilö osallistui molempiin ryhmiin. Ryhmissä käytettiin erilaisia kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia ja annettiin vapaaehtoisia kotitehtäviä. Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin ryhmiin osallistuneille henkilöille jaettujen kyselylomakkeiden avulla. Vastausten sisältö analysoitiin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että kirjallisuusterapeuttinen ryhmä koettiin erittäin hyväksi tavaksi löytää omia vahvuuksia, kasvattaa itsetuntemusta, selkeyttää elämäntilannetta ja voimautua. Aineistosta saadun tiedon perusteella ryhmän jäsenet kokivat kirjallisuusterapeuttiseen ryhmään osallistumisen myös hyvänä keinona löytää oman elämän kipukohtia, joihin pureutumalla voi kokea eheytymisen tunnetta ja saada lisää energiaa.
Voimautuminen koettiin oivalluksen tunteeksi, rauhan ja tasapainon saavuttamiseksi, elämän ihannetilaksi ja omien voimavarojen, energian ja mahdollisuuksien löytämiseksi. Se koettiin myös eheytymiseksi ja tasapainoiseksi olotilaksi. Koettiin, että kirjallisuusterapeuttisilla menetelmillä voi työstää traumoja ja ymmärtää, miten menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen. Menetelmistä koettiin saatavan tukea ja uusia näkökulmia sekä helpotusta alakulon hetkillä. Ryhmän ohjaajan koettiin olevan ymmärtävä, kannustava ja huomioonottava. Ryhmän jäsenten osuudesta oltiin kahta mieltä: osa koki, ettei ryhmä tukenut millään lailla, osa taas koki, että toiset ryhmän jäsenet kannustivat, lohduttivat, antoivat uusia näkökulmia ja palautetta.
Jatkotutkimusaiheena olisi hyvä perehtyä psykosomaattisiin oireisiin, joita kirjallisuusterapeuttiset tehtävät voivat aiheuttaa. Olisi hyvä, jos jatkotutkimuksissa löytyisi myös sellaisia kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia, jotka helpoittaisivat näitä oireita. Samoin olisi hyvä pohtia sitä, miksi muutamat henkilöt eivät koe kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä tai ryhmässä kirjoittamista itselleen sopivaksi tavaksi voimautua ja lisätä itsetuntemustaan.