Ergoterapeuternas kliniska resonemang : I psykiatrisk öppenvård
Nordlund, Kaisa (2014)
Nordlund, Kaisa
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102815022
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102815022
Tiivistelmä
Kliinistä päättelykykyä käytetään toimintaterapiassa asiakkaan terapian suunnitteluun, ohjaamiseen, suorittamiseen ja pohtimiseen ja se on tulos henkilön, ympäristön ja kyseessä olevan terapiatehtävän välisestä vuorovaikutuksesta. Toimintaterapiainterventioiden optimoinniksi on oleellista tehdä hiljaista tietoa sisältävä kliininen päättelykyky näkyväksi. Hiljaista tietoa pidetään tietona, jota saa kokemuksen kautta, työtä tekemällä ja toimimalla organisaatiossa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla psykiatrisilla poliklinikoilla asiakkaiden parissa työskentelevien toimintaterapeuttien kliinistä päättelykykyä toimintaterapiaprosessin läpi. Tutkimuskysymykset työlle ovat: Kuinka toimintaterapeutti päättelee toimintaterapiaprosessin alkuvaiheessa, millä tavalla toimintaterapeutti päättelee toimintaterapiatilanteessa ja miten toimintaterapeutti päättelee toiminta-terapiaprosessin päätösvaiheessa. Työssä käytettävä teoreettinen viitekehys on kliininen päättelykyky, Schell & Schellin (2008) ja Fleming & Mattinglyn (1994) mukaan määriteltynä. Tutkimusta varten haastatellaan yksilöllisesti kuusi toimintaterapeuttia kolmelta eri psykiatriselta poliklinikalta Helsingissä. Litteroitu materiaali analysoidaan kvalitatiivisesti ja työstetään teemoittelun avulla. Analysoimalla materiaalista erottuu neljä päätemaa, jotka toimintaterapeutit ottavat huomioon kun he ajattelevat ja tekevät päätöksiä toimintaterapiaprosessin läpi: toimintaterapeutin resurssit, terapiasuhde, potilaan huomi-oiminen ja muutosprosessi. Tulosten tulkinnassa ilmenee että toimintaterapeutit terapiaprosessin alkuvaiheessa pääasiassa käyttävät menettelyyn ja käytäntöön keskittyvää päättelytapaa, terapiatilanteessa tieteellistä, diagnostisoivaa, eettistä, interaktiivista ja konditionaalista päättelytapaa ja toimintaterapiaprosessin päätösvaiheessa kerronnallista päättelytapaa. Työssä ilmenee myös että eri tapoja päätellä kliinisessä työssä käytetään paljon samanaikaisesti ja rinnakkain, ja on vaikea erottaa missä vaiheessa toimintaterapiaprosessia käytetään tiettyä tapaa päätellä.