"Lapseni ikioma kasvukäyrä" : Terveydenhoitajan valmiudet auttaa ja tukea vammaisen lapsen perhettä
Silomäki, Kati (2014)
Silomäki, Kati
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014103015078
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014103015078
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena on kehittää terveydenhoitajien valmiuksia auttaa ja tukea vammaisen lapsen vanhempia ennen ja jälkeen lapsen syntymän. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda terveydenhoitajien tietoisuuteen mahdollisia epäkohtia vammaisen lapsen vanhempien tukemisen ja kohtaamisen kannalta sekä selvittää, kuinka paljon vanhemmat ovat saaneet terveydenhoitajalta tukea raskausaikana ja lapsen synnyttyä perheeseen sekä mitä tuenmuotoja he eivät ole kokeneet saaneensa riittävästi. Tutkimusaineisto on saatu haastattelemalla avoimin kysymyksin viiden vammaisen lapsen äitiä. Aineisto on kirjoitettu ylös puhelinhaastattelujen ohessa, jonka jälkeen vastaukset on pelkistetty ja järjestelty otsikkoja vastaaviksi.
Tutkimustulosten mukaan vanhemmat pääsääntöisesti kokivat terveydenhoitajan suhtautuvan perheeseen hyvin. Lapsi ja perhe kohdattiin yksilöinä ja lapsen erityispiirteistä huolimatta perheet kokivat, että heidät kohdattiin ihmisinä. Suurin osa perheistä jäi kuitenkin kaipaamaan henkistä tukea, erityisesti ennen lapsen syntymää. Vaikka perheet huomioitiin yksilöinä, terveydenhoitajilla ei juurikaan ollut tietoa lapsen vammaisuuden mukanaan tuomista erityispiirteistä. Vammaisen lapsen perhe tarvitsee useimmiten arkea helpottaakseen erityisiä tukia ja palveluita. Näitä perheet eivät kuitenkaan kokeneet saaneensa, sillä terveydenhoitajien tietoisuus oman kunnan palveluista tai tukitoimista ei ollut riittävää.
Opinnäytetyön tutkimustulosten pohjalta olisi hyvä, että neuvolan terveydenhoitajille suunniteltaisiin opas, jossa olisi tietoa vammaisen lapsen perheen kohtaamisesta ja siihen liittyvistä erityispiirteistä. Oppaassa tulisi myös olla tietoa oman paikkakunnan pal-veluista ja tukitoimista, joita vammaisen lapsen perhe todennäköisesti tarvitsisi. Oppaan lisäksi terveydenhoitajat päivittäisivät tietojaan internet-sivustojen avulla, joissa on ajantasaista tietoa kunkin paikkakunnan tarjoamista palveluista. Vanhempien kannalta olisi myös suotavaa, että on olemassa internetsivusto, josta he voisivat helposti löytää vammaisen lapsen odotus- ja syntymänjälkeiseen aikaan tietoa muun muassa palveluista, etuuksista sekä vertaistuesta.
Tutkimustulosten mukaan vanhemmat pääsääntöisesti kokivat terveydenhoitajan suhtautuvan perheeseen hyvin. Lapsi ja perhe kohdattiin yksilöinä ja lapsen erityispiirteistä huolimatta perheet kokivat, että heidät kohdattiin ihmisinä. Suurin osa perheistä jäi kuitenkin kaipaamaan henkistä tukea, erityisesti ennen lapsen syntymää. Vaikka perheet huomioitiin yksilöinä, terveydenhoitajilla ei juurikaan ollut tietoa lapsen vammaisuuden mukanaan tuomista erityispiirteistä. Vammaisen lapsen perhe tarvitsee useimmiten arkea helpottaakseen erityisiä tukia ja palveluita. Näitä perheet eivät kuitenkaan kokeneet saaneensa, sillä terveydenhoitajien tietoisuus oman kunnan palveluista tai tukitoimista ei ollut riittävää.
Opinnäytetyön tutkimustulosten pohjalta olisi hyvä, että neuvolan terveydenhoitajille suunniteltaisiin opas, jossa olisi tietoa vammaisen lapsen perheen kohtaamisesta ja siihen liittyvistä erityispiirteistä. Oppaassa tulisi myös olla tietoa oman paikkakunnan pal-veluista ja tukitoimista, joita vammaisen lapsen perhe todennäköisesti tarvitsisi. Oppaan lisäksi terveydenhoitajat päivittäisivät tietojaan internet-sivustojen avulla, joissa on ajantasaista tietoa kunkin paikkakunnan tarjoamista palveluista. Vanhempien kannalta olisi myös suotavaa, että on olemassa internetsivusto, josta he voisivat helposti löytää vammaisen lapsen odotus- ja syntymänjälkeiseen aikaan tietoa muun muassa palveluista, etuuksista sekä vertaistuesta.