Verkkokuntoutus yhteiseksi työvälineeksi Kruunupuiston ASLAK-kursseihin
Tervonen, Maarit (2014)
Tervonen, Maarit
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014110515253
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014110515253
Tiivistelmä
Työelämän muutokset haastavat työpaikat, työyhteisöt ja työntekijät pohtimaan ja ajattelemaan asioita toisin kuin ennen, ja luomaan samalla uusia tapoja toimia (Ahlgren 2009, 19). Muutokset haastavat myös työikäisen väestön työkyvyn. Kansaneläkelaitos organisoi työikäisten kuntoutusta kuten ASLAK-kuntoutusta, johon verkkokuntoutus uutena kuntoutuksen menetelmänä, välineenä ja toimintatapana ohjautui vuoden 2012 alussa (Kela 2011b, 41). Myös Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 ohjeistaa toimijoita tieto- ja viestintätekniikan laajamuotoiseen hyödyntämiseen toiminnan kehittämisessä painottaen samalla yksilöiden vastuuta omasta osaamisestaan tietoyhteiskuntakehityksessä.
Tässä kehittämistyössä Kruunupuiston ASLAK-kursseille luotiin tiimin yhteisenä työskentelynä uusi, yhtenäinen verkkokuntoutuksen toimintamalli. Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen viitekehyksen mukaisesti hyödyntämällä Nonaka & Konnon (1998) uuden tiedon luomisen mallia (SECI-malli), jossa hiljaisen kokemustiedon näkyväksi tekemisen, reflektoinnin ja kirjallisten mallien luomisen kautta rakennetaan uusi toimintakäytäntö. Kommunikatiivisen toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti tasavertainen osallistuminen, dialogi ja reflektointi toimivat kehittämisen välineinä. Kehittämistyöskentelyn kautta tuotettiin Kruunupuistoon toimivat ja kuntoutuksen perustehtävää tukevat verkkokuntoutuksen käytännöt ja merkitykset. Samalla tunnistettiin kehittämisen käytäntöjä, menetelmiä ja periaatteita, joilla verkkokuntoutus rakentui yhteiseksi ja yhtenäiseksi työvälineeksi. Verkkokuntoutuksen kehittäminen Kruunupuistossa jatkuu.
Kehittämistyöskentelystä saatuja kokemuksia on mahdollista hyödyntää kehitettäessä Kruunupuiston ja myös muiden tiimiorganisaatioiden tiimien toimintaa. Organisaation kannalta merkityksellistä on, miten osaamisen karttumista ja leviämistä voidaan tukea erilaisilla toiminnan rajapinnoilla. (Viitala 2008, 166.) Organisaatiokulttuurin tukiessa jatkuvan kehittämisen ajatusta myös työntekijät arvioivat jatkuvasti omaa toimintaansa, ja ovat oikeutettuja sekä velvoitettuja tekemään korjaavia ja parantavia toimenpiteitä ja kehittämisehdotuksia, mikäli havaitsevat toiminnassa puutteita (Borgman & Packalen 2002, 23). Työelämän muutoksissa tämä on organisaatioille keino selviytyä.
Tässä kehittämistyössä Kruunupuiston ASLAK-kursseille luotiin tiimin yhteisenä työskentelynä uusi, yhtenäinen verkkokuntoutuksen toimintamalli. Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen viitekehyksen mukaisesti hyödyntämällä Nonaka & Konnon (1998) uuden tiedon luomisen mallia (SECI-malli), jossa hiljaisen kokemustiedon näkyväksi tekemisen, reflektoinnin ja kirjallisten mallien luomisen kautta rakennetaan uusi toimintakäytäntö. Kommunikatiivisen toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti tasavertainen osallistuminen, dialogi ja reflektointi toimivat kehittämisen välineinä. Kehittämistyöskentelyn kautta tuotettiin Kruunupuistoon toimivat ja kuntoutuksen perustehtävää tukevat verkkokuntoutuksen käytännöt ja merkitykset. Samalla tunnistettiin kehittämisen käytäntöjä, menetelmiä ja periaatteita, joilla verkkokuntoutus rakentui yhteiseksi ja yhtenäiseksi työvälineeksi. Verkkokuntoutuksen kehittäminen Kruunupuistossa jatkuu.
Kehittämistyöskentelystä saatuja kokemuksia on mahdollista hyödyntää kehitettäessä Kruunupuiston ja myös muiden tiimiorganisaatioiden tiimien toimintaa. Organisaation kannalta merkityksellistä on, miten osaamisen karttumista ja leviämistä voidaan tukea erilaisilla toiminnan rajapinnoilla. (Viitala 2008, 166.) Organisaatiokulttuurin tukiessa jatkuvan kehittämisen ajatusta myös työntekijät arvioivat jatkuvasti omaa toimintaansa, ja ovat oikeutettuja sekä velvoitettuja tekemään korjaavia ja parantavia toimenpiteitä ja kehittämisehdotuksia, mikäli havaitsevat toiminnassa puutteita (Borgman & Packalen 2002, 23). Työelämän muutoksissa tämä on organisaatioille keino selviytyä.