Valko- ja punasolumorfologian tunnistuskriteerit -ohjeisto Fimlab Laboratoriot Oy:lle
Virtanen, Anna; Lustig, Sonja (2014)
Virtanen, Anna
Lustig, Sonja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111115465
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111115465
Tiivistelmä
Sivelyvalmisteiden mikroskopointi on tärkeä osa veritautien diagnostiikkaa ja hoitovasteen seurantaa. Sivelyvalmisteesta tutkitaan valko- ja punasolujen eri kypsyysvaiheita ja morfologiaa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä Fimlab Laboratoriot Oy:n hematologian laboratorioon mikroskopoinnin avuksi uusi päivitetty ohjeisto valko- ja punasolumorfologian tunnistuskriteereistä. Verisolujen tunnistus perustuu solun eri morfologisiin ominaisuuksiin. Näiden eri ominaisuuksien perusteella päätellään verisolun kypsyysaste sekä arvioidaan solun morfologiaa.
Luotettavien laboratoriovastausten edellytyksenä on laadukas näyte ja ammattitaitoinen henkilökunta. Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa laboratoriovastausten laatua ja kehittää tunnistustaitoa hankalissa potilasnäytteissä. Ohjeisto toimii uusien työntekijöiden perehdyttämisen ja ammattitaidon ylläpitämisen apuna sekä opiskelijaohjauksessa. Lisäksi ohjeistoa käytetään apuna verensivelyvalmisteen löydösten vastaamisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena, mikä tarkoittaa, että opinnäytetyö koostuu raporttiosuudesta ja tuotoksesta. Opinnäytetyön raporttiosuudessa käsiteltiin hematopoeesia, veren sivelyvalmistetta ja eri solulinjojen morfologiaa. Tuotoksena syntyi ohjeisto, joka tehtiin toimeksiantajien toiveiden mukaisesti ja opinnäytetyön raporttiosuutta hyödyntäen. Ohjeistossa käsiteltiin yleisesti valko- ja punasolumorfologiaa kuvien ja tekstin avulla. Trombosyyttien morfologia rajattiin työn ulkopuolelle. Uudesta ohjeistosta tehtiin kattavampi kuin nykyisin käytössä oleva ohjeisto. Siihen liitettiin enemmän kuvia veren soluista ja se päivitettiin vastaamaan nykyisiä Fimlab Laboratoriot Oy:n mukaisia solumorfologian kriteerejä. Solujen kuvia otettiin Cellavision® DM1200-automaattimikroskoopin kuva-arkistoista ja osa kuvattiin itse Tampereen ammattikorkeakoulun digitaalisella mikroskooppikameralla. Kuvat olivat peräisin potilasnäytteistä, mutta näytteiden henkilötiedot eivät kuitenkaan tulleet esille missään vaiheessa opinnäytetyön tekoa.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla esimerkiksi sähköisessä muodossa olevan ohjeiston ja perehdytysmateriaalin tekeminen. Sähköisessä muodossa olevia kuvia voisi tarvittaessa tarkastella lähemmin, jotta solujen erityiset ominaisuudet nähtäisiin tarkemmin. Lisäksi kuvia voisi tarpeen mukaan loitontaa ja lähentää, jolloin saataisiin laajempi kuva kokonaisuudesta. Sähköisessä muodossa olevaan ohjelmaan pystyisi myös liittämään enemmän erilaisia kuvia solumorfologian löydöksistä.
Luotettavien laboratoriovastausten edellytyksenä on laadukas näyte ja ammattitaitoinen henkilökunta. Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa laboratoriovastausten laatua ja kehittää tunnistustaitoa hankalissa potilasnäytteissä. Ohjeisto toimii uusien työntekijöiden perehdyttämisen ja ammattitaidon ylläpitämisen apuna sekä opiskelijaohjauksessa. Lisäksi ohjeistoa käytetään apuna verensivelyvalmisteen löydösten vastaamisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena, mikä tarkoittaa, että opinnäytetyö koostuu raporttiosuudesta ja tuotoksesta. Opinnäytetyön raporttiosuudessa käsiteltiin hematopoeesia, veren sivelyvalmistetta ja eri solulinjojen morfologiaa. Tuotoksena syntyi ohjeisto, joka tehtiin toimeksiantajien toiveiden mukaisesti ja opinnäytetyön raporttiosuutta hyödyntäen. Ohjeistossa käsiteltiin yleisesti valko- ja punasolumorfologiaa kuvien ja tekstin avulla. Trombosyyttien morfologia rajattiin työn ulkopuolelle. Uudesta ohjeistosta tehtiin kattavampi kuin nykyisin käytössä oleva ohjeisto. Siihen liitettiin enemmän kuvia veren soluista ja se päivitettiin vastaamaan nykyisiä Fimlab Laboratoriot Oy:n mukaisia solumorfologian kriteerejä. Solujen kuvia otettiin Cellavision® DM1200-automaattimikroskoopin kuva-arkistoista ja osa kuvattiin itse Tampereen ammattikorkeakoulun digitaalisella mikroskooppikameralla. Kuvat olivat peräisin potilasnäytteistä, mutta näytteiden henkilötiedot eivät kuitenkaan tulleet esille missään vaiheessa opinnäytetyön tekoa.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla esimerkiksi sähköisessä muodossa olevan ohjeiston ja perehdytysmateriaalin tekeminen. Sähköisessä muodossa olevia kuvia voisi tarvittaessa tarkastella lähemmin, jotta solujen erityiset ominaisuudet nähtäisiin tarkemmin. Lisäksi kuvia voisi tarpeen mukaan loitontaa ja lähentää, jolloin saataisiin laajempi kuva kokonaisuudesta. Sähköisessä muodossa olevaan ohjelmaan pystyisi myös liittämään enemmän erilaisia kuvia solumorfologian löydöksistä.