ASIAKKAIDEN KOKEMUKSIA HOIDOSTA JA TOIPUMISTA EDISTÄVISTÄ TEKIJÖISTÄ SYÖMISHÄIRIÖPOLIKLINIKALLA
Sandvik, Ida-Melinda (2014)
Sandvik, Ida-Melinda
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111715823
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111715823
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Fredrika syömishäiriöpoliklinikan asiakkaiden kokemuksia saamastaan hoidosta ja toipumista edistävistä tekijöistä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa syömishäiriöpoliklinikan toiminnan kehittämistyöhön. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Pietarsaaren Fredrika syömishäiriöpoliklinikka. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruu tapahtui haastattelemalla viittä syömishäiriöpoliklinikan asiakasta. Tiedonantajat olivat täysi–ikäisiä ja edenneet hyvin toipumisprosessissaan. Haastattelut analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tiedonantajat kokivat hoidon alun haastavana sairaudentunnon puuttumisen vuoksi. Hoidon edetessä asenne hoitoa kohtaan muuttui myönteisemmäksi. Käytännön tehtävät ja harjoitukset koettiin haastavina. Moni tiedonantajista vertaili oireitaan sairauden diagnostisiin kriteereihin mikä sai heidät tuntemaan itsensä liian terveiksi. Syömishäiriö koettiin häpeällisenä ja kehoon kohdistuva kosketus ongelmallisena. Syömishäiriö vaikutti myös perhesuhteisiin. Tiedonantajat eivät halunneet huolestuttaa ja aiheuttaa perheilleen surua. Tämän vuoksi he usein jättivät kertomatta syömishäiriöstä läheisilleen.
Tiedonantajat kokivat hoitajan ammatillisuuden tärkeänä toipumista edistävänä tekijänä. Tärkeitä hoitajan ominaisuuksia olivat avoimuus, vaitiolovelvollisuus, aikaisempi kokemus syömishäiriön hoidosta, aito kiinnostus, ohjaus ja hyvät vuorovaikutustaidot. Syömishäiriöpoliklinikka koettiin paikkana, jossa tiedonantajat pystyivät puhumaan avoimesti syömishäiriöstä.
Tiedonantajat kokivat hoidon alun haastavana sairaudentunnon puuttumisen vuoksi. Hoidon edetessä asenne hoitoa kohtaan muuttui myönteisemmäksi. Käytännön tehtävät ja harjoitukset koettiin haastavina. Moni tiedonantajista vertaili oireitaan sairauden diagnostisiin kriteereihin mikä sai heidät tuntemaan itsensä liian terveiksi. Syömishäiriö koettiin häpeällisenä ja kehoon kohdistuva kosketus ongelmallisena. Syömishäiriö vaikutti myös perhesuhteisiin. Tiedonantajat eivät halunneet huolestuttaa ja aiheuttaa perheilleen surua. Tämän vuoksi he usein jättivät kertomatta syömishäiriöstä läheisilleen.
Tiedonantajat kokivat hoitajan ammatillisuuden tärkeänä toipumista edistävänä tekijänä. Tärkeitä hoitajan ominaisuuksia olivat avoimuus, vaitiolovelvollisuus, aikaisempi kokemus syömishäiriön hoidosta, aito kiinnostus, ohjaus ja hyvät vuorovaikutustaidot. Syömishäiriöpoliklinikka koettiin paikkana, jossa tiedonantajat pystyivät puhumaan avoimesti syömishäiriöstä.