Ruokajätteen säilyminen
Sairio, Miro (2014)
Sairio, Miro
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112116223
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112116223
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyö liittyi tutkimus-hankkeeseen ”Biojätteistä ja lietteistä kestä-vää toimintaa” (Bioliike), jota rahoitetaan Etelä-Suomen EAKR-ohjelmasta.
Työn tarkoituksena oli selvittää ruokajätteen laadun muutoksia aerobisen ja anaerobisen säilönnän aikana. Käytännössä testattiin eri ruokajäteseoksia, jotka koostuivat mahdollisimman erityyppisistä, vaikkakin tyypillisistä eril-liskerätyistä biojätteistä. Tutkittavan säilöntäajan jälkeen selvitettiin, miten erilainen säilöntätapa (hapellinen ja hapeton) vaikutti ruokajätteen mas-sahäviöön, happamuuteen tai muihin ominaisuuksiin. Osa näytteistä oli ko-ko säilöntäajan koskemattomina ja toisiin lisättiin päivittäin uutta jäteaines-ta. Lisäksi kaikkia näytteitä seisotettiin säilöntäajan jälkeen avonaisessa as-tiassa vielä viikon ajan, jotta nähtiin säilöntätapojen vaikutus, kun jäte jou-tui uudelleen tai pidemmäksi aikaa hapelle alttiiksi.
Tutkimuksessa selvitettiin säilöntätapojen vaikutuksia myös sekajätteeseen. Sekajätettä testattiin vastaavasti kuin biojätettä eli seisottamalla näytteitä koskemattomana sekä lisäämällä uutta jätejaetta päivittäin.
Tutkimuksessa saadut päätulokset koskivat mm. näytteiden massahäviöitä säilönnän ja seisotuksen aikana sekä monia muita ominaisuuksia, kuten pH:n muutosta, eri aineiden pitoisuuksia (esim. kokonaistypen) ja ulkonäön muutoksia. Säilöntä hapettomissa olosuhteissa oli edullista mm. jätteen laadun ja massahäviön kannalta, verrattuna avosäilöntään.
Opinnäytetyö liittyi tutkimus-hankkeeseen ”Biojätteistä ja lietteistä kestä-vää toimintaa” (Bioliike), jota rahoitetaan Etelä-Suomen EAKR-ohjelmasta.
Työn tarkoituksena oli selvittää ruokajätteen laadun muutoksia aerobisen ja anaerobisen säilönnän aikana. Käytännössä testattiin eri ruokajäteseoksia, jotka koostuivat mahdollisimman erityyppisistä, vaikkakin tyypillisistä eril-liskerätyistä biojätteistä. Tutkittavan säilöntäajan jälkeen selvitettiin, miten erilainen säilöntätapa (hapellinen ja hapeton) vaikutti ruokajätteen mas-sahäviöön, happamuuteen tai muihin ominaisuuksiin. Osa näytteistä oli ko-ko säilöntäajan koskemattomina ja toisiin lisättiin päivittäin uutta jäteaines-ta. Lisäksi kaikkia näytteitä seisotettiin säilöntäajan jälkeen avonaisessa as-tiassa vielä viikon ajan, jotta nähtiin säilöntätapojen vaikutus, kun jäte jou-tui uudelleen tai pidemmäksi aikaa hapelle alttiiksi.
Tutkimuksessa selvitettiin säilöntätapojen vaikutuksia myös sekajätteeseen. Sekajätettä testattiin vastaavasti kuin biojätettä eli seisottamalla näytteitä koskemattomana sekä lisäämällä uutta jätejaetta päivittäin.
Tutkimuksessa saadut päätulokset koskivat mm. näytteiden massahäviöitä säilönnän ja seisotuksen aikana sekä monia muita ominaisuuksia, kuten pH:n muutosta, eri aineiden pitoisuuksia (esim. kokonaistypen) ja ulkonäön muutoksia. Säilöntä hapettomissa olosuhteissa oli edullista mm. jätteen laadun ja massahäviön kannalta, verrattuna avosäilöntään.