Työntekijöiden näkemyksiä kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta rippikoulussa
Tuovila, Aino; Tuominen, Joni (2014)
Tuovila, Aino
Tuominen, Joni
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416446
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416446
Tiivistelmä
Tuominen, Joni; Tuovila Aino. Työntekijöiden näkemyksiä kiusaamisesta ja siihen
puuttumisesta rippikoulussa. Diak Etelä, syksy 2014, 54 sivua, 1 liite. Diakonia-
ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) +
kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia työntekijöiden kokemuksia kiusaamisesta ja
siihen puuttumisesta rippikouluissa. Tavoitteena oli myös selvittää työntekijöiden
tuen ja koulutuksen tarvetta kiusaamiseen liittyvissä teemoissa. Kokemuksia
ja tuen tarvetta selvitettiin työntekijöille tehdyin teemahaastatteluin.
Työ on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin
haastattelemalla seitsemää Vantaan seurakuntayhtymän seurakunnissa työskentelevää
työntekijää, joiden työtehtäviin rippikoulut kuuluvat. Haastattelut
nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen haastatteluaineistoa analysoitiin teemoittelun
avulla.
Rippikoulussa kiusaamista tapahtuu monissa muodoissa ja koko kuuden kuukauden
kestävän rippikoulun aikana. Yleisimmäksi kiusaamisen muodoksi tutkimuksessa
osoittautuivat suorat tai epäsuorat sanalliset negatiiviset teot, eli
esimerkiksi haukkuminen, mustamaalaaminen tai pilkallinen naureskelu. Sanallisten
negatiivisten tekojen lisäksi rippikoulussa kiusaaminen voi olla sanatonta
kiusaamista, ryhmän ulkopuolelle jättämistä, fyysistä kiusaamista tai omaisuuteen
kohdistuvaa kiusaamista.
Rippikoulun työntekijät pyrkivät työssään puuttumaan kaikkeen näkyvään kiusaamiseen.
Työntekijät arvioivat kuitenkin näkevänsä tai kuulevansa vain osan
kaikesta rippikoulussa tapahtuvasta kiusaamisesta. Kiusaamista pyritään ennaltaehkäisemään
vaikuttamalla rippikoulun ryhmäjakoon, ryhmäyttämällä ja työskentelemällä
ihmisarvoon liittyvien teemojen ympärillä. Sanattomaan kiusaamiseen
sekä kiusaamiseen, joka liittyy seksuaalisuuteen tai hengellisyyteen, puuttuminen
koettiin haastavaksi. Työntekijät kokivat, että kiusaamiseen puuttuminen
on tehokasta ja näkyvä kiusaaminen loppuu tai vähenee puuttumisen jälkeen.
Yhtenäisiä toimintaohjeita kiusaamiseen puuttumisesta ei työntekijöiden mukaan
seurakunnissa ollut, mutta ne nähtäisiin tarpeellisiksi. Tarvetta kiusaamisaiheiselle
lisäkoulutukselle työntekijöiden mukaan on. Työntekijät haluaisivat,
että koulutuksessa käsiteltäisiin kiusaamisen määritelmiä, muotoja ja vaikutuksia,
erilaisia puuttumisen välineitä sekä sitä, minkälaisiin toimenpiteisiin työntekijällä
on lupa ryhtyä kiusaamiseen puuttumiseksi.
puuttumisesta rippikoulussa. Diak Etelä, syksy 2014, 54 sivua, 1 liite. Diakonia-
ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) +
kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia työntekijöiden kokemuksia kiusaamisesta ja
siihen puuttumisesta rippikouluissa. Tavoitteena oli myös selvittää työntekijöiden
tuen ja koulutuksen tarvetta kiusaamiseen liittyvissä teemoissa. Kokemuksia
ja tuen tarvetta selvitettiin työntekijöille tehdyin teemahaastatteluin.
Työ on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin
haastattelemalla seitsemää Vantaan seurakuntayhtymän seurakunnissa työskentelevää
työntekijää, joiden työtehtäviin rippikoulut kuuluvat. Haastattelut
nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen haastatteluaineistoa analysoitiin teemoittelun
avulla.
Rippikoulussa kiusaamista tapahtuu monissa muodoissa ja koko kuuden kuukauden
kestävän rippikoulun aikana. Yleisimmäksi kiusaamisen muodoksi tutkimuksessa
osoittautuivat suorat tai epäsuorat sanalliset negatiiviset teot, eli
esimerkiksi haukkuminen, mustamaalaaminen tai pilkallinen naureskelu. Sanallisten
negatiivisten tekojen lisäksi rippikoulussa kiusaaminen voi olla sanatonta
kiusaamista, ryhmän ulkopuolelle jättämistä, fyysistä kiusaamista tai omaisuuteen
kohdistuvaa kiusaamista.
Rippikoulun työntekijät pyrkivät työssään puuttumaan kaikkeen näkyvään kiusaamiseen.
Työntekijät arvioivat kuitenkin näkevänsä tai kuulevansa vain osan
kaikesta rippikoulussa tapahtuvasta kiusaamisesta. Kiusaamista pyritään ennaltaehkäisemään
vaikuttamalla rippikoulun ryhmäjakoon, ryhmäyttämällä ja työskentelemällä
ihmisarvoon liittyvien teemojen ympärillä. Sanattomaan kiusaamiseen
sekä kiusaamiseen, joka liittyy seksuaalisuuteen tai hengellisyyteen, puuttuminen
koettiin haastavaksi. Työntekijät kokivat, että kiusaamiseen puuttuminen
on tehokasta ja näkyvä kiusaaminen loppuu tai vähenee puuttumisen jälkeen.
Yhtenäisiä toimintaohjeita kiusaamiseen puuttumisesta ei työntekijöiden mukaan
seurakunnissa ollut, mutta ne nähtäisiin tarpeellisiksi. Tarvetta kiusaamisaiheiselle
lisäkoulutukselle työntekijöiden mukaan on. Työntekijät haluaisivat,
että koulutuksessa käsiteltäisiin kiusaamisen määritelmiä, muotoja ja vaikutuksia,
erilaisia puuttumisen välineitä sekä sitä, minkälaisiin toimenpiteisiin työntekijällä
on lupa ryhtyä kiusaamiseen puuttumiseksi.