Perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen peruskoulussa: oppilashuoltotyöryhmien jäsenten kokemuksia
Metsola, Wilhelmiina; Marjomaa, Heta; Ylitalo, Eeva; Saarenpää, Maija (2014)
Lataukset:
Metsola, Wilhelmiina
Marjomaa, Heta
Ylitalo, Eeva
Saarenpää, Maija
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616886
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616886
Tiivistelmä
Perheväkivalta on ajankohtainen ja yhteiskunnallinen ilmiö, jota voidaan pitää sosiaalisena ongelmana. Perheväkivaltaa kokeneen lapsen varhainen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen on tärkeää lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisen kannalta. Lapset viettävät suuren osan ajastaan koulussa, joten koulun henkilökunnalla tulisi olla valmiuksia tunnistaa ja puuttua lapsen elämässä tapahtuvaan perheväkivaltaan. Saimme aiheen tutkimuksellemme Kouluhyvinvointihankkeesta, joka toteutetaan Oulun seudulla.
Kuvailemme oppilashuoltotyöryhmien jäsenten yksilöllisiä kokemuksia perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistamisesta ja tilanteeseen puuttumisesta peruskoulussa. Kuvailimme myös oppilashuoltotyöryhmien kehittämistarpeita perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistamiseen ja hänen tilanteeseensa puuttumiseen. Kouluhyvinvointihanke voi hyödyntää tutkimuksen tuloksia kehittämistyössään.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahden peruskoulun oppilashuoltotyöryhmien jäseniltä avoimilla ryhmähaastatteluilla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksemme tietoperusta koostuu aiemmista tutkimuksista, tutkimuskirjallisuudesta sekä sosiaali- ja terveysalan kirjallisuudesta.
Tutkimukseen osallistuvien kokemukset perheväkivallasta olivat yksilöllisiä, mutta yhteistä niille oli, että perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttumien peruskoulussa koettiin haasteelliseksi. Tämä johtuu osaksi siitä, että aika- ja muita resursseja ei koettu olevan tarpeeksi oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen. Perheväkivalta ajateltiin myös perheen yksityiseksi asiaksi, johon on vaikea puuttua ulkopuolelta. Tuloksista kävi ilmi, että koulun henkilökunta koki työyhteisön tuen ja yhteistyön merkityksen perheväkivaltatilanteissa tärkeäksi. Haastateltavien mukaan tarvittaisiin lisää koulutusta ja yhteisiä toimintamalleja ja – periaatteita perheväkivaltatilanteissa toimimiseen.
Kuvailemme oppilashuoltotyöryhmien jäsenten yksilöllisiä kokemuksia perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistamisesta ja tilanteeseen puuttumisesta peruskoulussa. Kuvailimme myös oppilashuoltotyöryhmien kehittämistarpeita perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistamiseen ja hänen tilanteeseensa puuttumiseen. Kouluhyvinvointihanke voi hyödyntää tutkimuksen tuloksia kehittämistyössään.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahden peruskoulun oppilashuoltotyöryhmien jäseniltä avoimilla ryhmähaastatteluilla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksemme tietoperusta koostuu aiemmista tutkimuksista, tutkimuskirjallisuudesta sekä sosiaali- ja terveysalan kirjallisuudesta.
Tutkimukseen osallistuvien kokemukset perheväkivallasta olivat yksilöllisiä, mutta yhteistä niille oli, että perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttumien peruskoulussa koettiin haasteelliseksi. Tämä johtuu osaksi siitä, että aika- ja muita resursseja ei koettu olevan tarpeeksi oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen. Perheväkivalta ajateltiin myös perheen yksityiseksi asiaksi, johon on vaikea puuttua ulkopuolelta. Tuloksista kävi ilmi, että koulun henkilökunta koki työyhteisön tuen ja yhteistyön merkityksen perheväkivaltatilanteissa tärkeäksi. Haastateltavien mukaan tarvittaisiin lisää koulutusta ja yhteisiä toimintamalleja ja – periaatteita perheväkivaltatilanteissa toimimiseen.