Päihdekuntoutujan hoitoprosesseja
Nyström, Talvikki (2014)
Nyström, Talvikki
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014110715353
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014110715353
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata päihdekuntoutujien hoitoprosesseja. Tavoitteena oli kehittää päihdekuntoutujan hoitoprosessia, toimintatapoja, hoitoprosessin kulkua ja sen sujuvuutta. Kokemusasiantuntijoilta kerättiin tietoa ja kehittämisideoita. Saadun tiedon avulla asiakkaan perhe on mahdollista huomioida paremmin hoitoprosessin aikana ja se voidaan ottaa mukaan hoitoon. Kehittämisideoita ja tietoa kerättiin myös hoitohenkilökunnalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli rakentaa erään Suomen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhdelle yksikölle päihdekuntoutujan hoitopolun prosessikuvaus.
Tutkimuskysymyksiä opinnäytetyössä olivat: millainen on päihdekuntoutujan hoitopolku, miten perheen tuki vaikuttaa ja mikä on sen merkitys päihdekuntoutujan hoitopolulla, millaista on asiakkaan saama hoito ja hänen luottamuksensa hoitotahoon, miten asiakkaan oma hoitomotivaatio vaikuttaa hoitoon. Opinnäytetyö on laadullinen arviointitutkimus. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Kerätty aineisto on analysoitu narratiivisen analyysin ja aineistosta keskeisten teemojen esiin nostamisen avulla. Päihdekuntoutujien kokemuksia ja kertomaa on kuvattu narratiivisten kertomusten, hoitoprosessikuvausten ja aineistosta nousseiden keskeisten teemojen käsittelyn välityksellä.
Tutkimustulosten mukaan perheen tuella oli merkittävä vaikutus päihdekuntoutujien hoitopolkujen sujumiseen. Tulokset osoittivat, että päihdekuntoutujan hoidossa omaisten mukanaolo oli melko vähäistä. Omaisten mukanaolo päihdekuntoutujan hoitopolulla näyttäytyi suurimmaksi osaksi omaisen aktiivisuutena päihteitä käyttävän perheenjäsenen hoitoon hakeutumisen tukemisessa ja hoitoon saattamisena. Omaisten mahdollisuuksien parantaminen osallistua hoitopolun prosessiin nähtiin tärkeänä. Hoitopolut rakentuivat jokaisen päihdekuntoutujan kohdalla hyvin eri tavoin ja niissä oli toisistaan poikkeavia jatkumoita. Kaikkien kuntoutujien hoitopoluilla oli nähtävissä yhtenevänä tekijänä liiat tauot hoitojen välillä. Tulosten mukaan tekijät, jotka vaikuttivat hoitoa tukevassa mielessä hoitopolun sujumiseen, koskivat pääosin sitä, miten hoitohenkilökunta suhtautui päihdekuntoutujaan ja hänen hoitoonsa.
Päihdekuntoutujan hoitoprosessin kehittämisessä nähtiin tärkeänä läheisverkoston säännöllinen kartoittaminen ja hyödyntäminen asiakkaan kuntoutumisprosessissa. Läheisverkosto koettiin hoitoa tukevaksi ja asiakkaan kuntoutumista edistäväksi. Tutkimustulokset toivat esiin kehitystarpeita laitoshoidosta avohoitoon sujuvan siirtymisen varmistamisessa. Viranomaistahojen entistä tiiviimmän yhteistyön kehittäminen ja verkostotyöotteen tehokkaammaksi muokkaaminen koettiin tärkeäksi. Kokemusasiantuntijoiden mukaan päihdekuntoutujan hoitopolkua tulee kehittää siten, että asiakkaan perheellä on parempi mahdollisuus osallistua asiakkaan hoitoon. Tulokset osoittivat, että kaikki tutkimushaastatteluihin osallistuneet toivat esille jatkotuen tarpeen hoitojaksojen jälkeen niin, ettei kuntoutuja jää tyhjän päälle. Intensiivisen kuntoutuksen päätyttyä tuen järjestäminen on ensiarvoisen tärkeää, jottei hoitojatkumo katkea yhtäkkisesti.
Asiasanat: päihdekuntoutus, päihderiippuvuus, hoitoprosessit, prosessikuvaus, narratiivinen tutkimus
Tutkimuskysymyksiä opinnäytetyössä olivat: millainen on päihdekuntoutujan hoitopolku, miten perheen tuki vaikuttaa ja mikä on sen merkitys päihdekuntoutujan hoitopolulla, millaista on asiakkaan saama hoito ja hänen luottamuksensa hoitotahoon, miten asiakkaan oma hoitomotivaatio vaikuttaa hoitoon. Opinnäytetyö on laadullinen arviointitutkimus. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Kerätty aineisto on analysoitu narratiivisen analyysin ja aineistosta keskeisten teemojen esiin nostamisen avulla. Päihdekuntoutujien kokemuksia ja kertomaa on kuvattu narratiivisten kertomusten, hoitoprosessikuvausten ja aineistosta nousseiden keskeisten teemojen käsittelyn välityksellä.
Tutkimustulosten mukaan perheen tuella oli merkittävä vaikutus päihdekuntoutujien hoitopolkujen sujumiseen. Tulokset osoittivat, että päihdekuntoutujan hoidossa omaisten mukanaolo oli melko vähäistä. Omaisten mukanaolo päihdekuntoutujan hoitopolulla näyttäytyi suurimmaksi osaksi omaisen aktiivisuutena päihteitä käyttävän perheenjäsenen hoitoon hakeutumisen tukemisessa ja hoitoon saattamisena. Omaisten mahdollisuuksien parantaminen osallistua hoitopolun prosessiin nähtiin tärkeänä. Hoitopolut rakentuivat jokaisen päihdekuntoutujan kohdalla hyvin eri tavoin ja niissä oli toisistaan poikkeavia jatkumoita. Kaikkien kuntoutujien hoitopoluilla oli nähtävissä yhtenevänä tekijänä liiat tauot hoitojen välillä. Tulosten mukaan tekijät, jotka vaikuttivat hoitoa tukevassa mielessä hoitopolun sujumiseen, koskivat pääosin sitä, miten hoitohenkilökunta suhtautui päihdekuntoutujaan ja hänen hoitoonsa.
Päihdekuntoutujan hoitoprosessin kehittämisessä nähtiin tärkeänä läheisverkoston säännöllinen kartoittaminen ja hyödyntäminen asiakkaan kuntoutumisprosessissa. Läheisverkosto koettiin hoitoa tukevaksi ja asiakkaan kuntoutumista edistäväksi. Tutkimustulokset toivat esiin kehitystarpeita laitoshoidosta avohoitoon sujuvan siirtymisen varmistamisessa. Viranomaistahojen entistä tiiviimmän yhteistyön kehittäminen ja verkostotyöotteen tehokkaammaksi muokkaaminen koettiin tärkeäksi. Kokemusasiantuntijoiden mukaan päihdekuntoutujan hoitopolkua tulee kehittää siten, että asiakkaan perheellä on parempi mahdollisuus osallistua asiakkaan hoitoon. Tulokset osoittivat, että kaikki tutkimushaastatteluihin osallistuneet toivat esille jatkotuen tarpeen hoitojaksojen jälkeen niin, ettei kuntoutuja jää tyhjän päälle. Intensiivisen kuntoutuksen päätyttyä tuen järjestäminen on ensiarvoisen tärkeää, jottei hoitojatkumo katkea yhtäkkisesti.
Asiasanat: päihdekuntoutus, päihderiippuvuus, hoitoprosessit, prosessikuvaus, narratiivinen tutkimus