Hukkuvalle heitetty köysi - Itsemurhan tehneiden läheisten kokemuksia avun ja tuen saamisesta menetyksen jälkeen
Lammi, Virva (2014)
Lammi, Virva
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616871
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää itsemurhan tehneiden läheisten kokemuksia avun ja tuen saamisesta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Surunauha ry:n kanssa. Tarkastelun kohteena olivat kriisiapu ja sen merkitys läheisille, kriisiavun lisäksi saatu apu ja sen sisältö, kokemukset avun riittävyydestä, saatavuudesta ja sopivuudesta itselle, mahdollisuus vaikuttaa avun sisältöön, sekä saadun avun merkitys läheisille. Läheiset toivat esiin myös avun saannin epäkohtia ja kehittämistarpeita, ja ilmaisivat useita ehdotuksia palveluiden kehittämiseksi. Opinnäytetyössä yhdistettiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän piirteitä. Tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin kyselylomakkeen avulla, joka julkaistiin Surunauha ry:n verkkosivuilla, Facebook-sivustolla ja keskustelufoorumilla, joiden käyttäjät saivat halutessaan vastata kyselyyn. Aineisto kerättiin kesällä 2014, ja siihen vastasi 56 ihmistä. Tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä ja sisällön analyysia soveltaen.
Läheisten kokemukset näyttäytyivät aineiston perusteella hyvin moninaisina. Osa läheisistä oli saanut tehokasta kriisiapua ja monipuolista tukea myös tämän jälkeen usealta taholta. Valitettavan moni läheisistä oli kuitenkin saanut täysin riittämätöntä apua, tai jäänyt kokonaan avun ulkopuolelle. Läheiset korostivat kuulluksi tulemisen, tapahtumien käsittelyn ja ajatusten ja tunteiden ilmaisun merkitystä toipumisen kannalta. Selviytymisen kannalta erityisen merkityksellisinä nähtiin kriisiapu ja vertaistuki. Myös ammatillinen keskusteluapu ja kuntoutus nähtiin tärkeinä.
Läheiset toivat esiin lukuisia ehdotuksia siitä, miten palveluita tulisi kehittää heidän tarpeitaan paremmin vastaaviksi. Kriisiavun järjestämisen merkitystä kaikille läheisille korostettiin. Aktiivinen, systemaattinen ja useampaan kertaan tapahtuva avun tarjoaminen on tärkeää, koska läheisillä ei välttämättä ole voimavaroja hakea itselleen apua. Tiedon siitä, mistä apua saa, tulisi olla helposti saatavilla, ja avun nopeasti tavoitettavissa. Avun tulisi olla monipuolista ja ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioivaa. Myös seurannan merkitystä painotettiin. Läheisten mahdollisuuksia saada vertaistukea tulisi lisätä ohjaamalla ihmisiä aktiivisesti sen piiriin ja lisäämällä vaihtoehtoja vertaistukiryhmiin, jotta kukaan ei kokisi jäävänsä ulkopuoliseksi. Läheiset kokivat tarvitsevansa myös enemmän konkreettista apua arkeen. Olennaisinta on kuitenkin se, että kukaan ei joutuisi jäämään surunsa kanssa yksin.
Läheisten kokemukset näyttäytyivät aineiston perusteella hyvin moninaisina. Osa läheisistä oli saanut tehokasta kriisiapua ja monipuolista tukea myös tämän jälkeen usealta taholta. Valitettavan moni läheisistä oli kuitenkin saanut täysin riittämätöntä apua, tai jäänyt kokonaan avun ulkopuolelle. Läheiset korostivat kuulluksi tulemisen, tapahtumien käsittelyn ja ajatusten ja tunteiden ilmaisun merkitystä toipumisen kannalta. Selviytymisen kannalta erityisen merkityksellisinä nähtiin kriisiapu ja vertaistuki. Myös ammatillinen keskusteluapu ja kuntoutus nähtiin tärkeinä.
Läheiset toivat esiin lukuisia ehdotuksia siitä, miten palveluita tulisi kehittää heidän tarpeitaan paremmin vastaaviksi. Kriisiavun järjestämisen merkitystä kaikille läheisille korostettiin. Aktiivinen, systemaattinen ja useampaan kertaan tapahtuva avun tarjoaminen on tärkeää, koska läheisillä ei välttämättä ole voimavaroja hakea itselleen apua. Tiedon siitä, mistä apua saa, tulisi olla helposti saatavilla, ja avun nopeasti tavoitettavissa. Avun tulisi olla monipuolista ja ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioivaa. Myös seurannan merkitystä painotettiin. Läheisten mahdollisuuksia saada vertaistukea tulisi lisätä ohjaamalla ihmisiä aktiivisesti sen piiriin ja lisäämällä vaihtoehtoja vertaistukiryhmiin, jotta kukaan ei kokisi jäävänsä ulkopuoliseksi. Läheiset kokivat tarvitsevansa myös enemmän konkreettista apua arkeen. Olennaisinta on kuitenkin se, että kukaan ei joutuisi jäämään surunsa kanssa yksin.