Barns preoperativa rädsla : Litteraturstudie
Komsi, Matilda (2014)
Komsi, Matilda
Yrkeshögskolan Novia
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616950
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616950
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on kirjallisuustutkielman kautta tutkia lasten preoperatiivista pelkoa, tekijöitä jotka aiheuttavat preoperatiivista pelkoa ja erilaisia menetelmiä, jotka sairaanhoitaja voi käyttää vähentääkseen pelkoa ennen leikkausta. Opinnäytetyölle asetetut kysymykset ovat: Kuinka sairaanhoitaja voi toimia vähentääkseen preoperatiivista pelkoa? ja Minkälaisia menetelmiä sairaanhoitaja voi käyttää vähentääkseen preoperatiivista pelkoa. Hoitotieteen lähtökohtina käytettiin Katie Erikssonin (1993;1994) näkemystä kärsimyksestä ja Sister Callista Royn (1980;1981;1994) adaptaatiomallia.
Tiedonkeruuksi valittiin asiakirjatutkimus, joka koostuu tieteellisistä artikkeleista. Sisällöllinen kooste on tehty luodakseen kokonaiskuva valituista artikkeleista. Artikkeleiden tulokset analysoitiin sisältöanalyysin avulla ja siitä tekijä sai kaksi pääkategoriaa; ”tekijät, jotka vaikuttavat lasten preoperatiiviseen pelkoon” ja ”preoperatiivisen pelon vähentäminen” sekä viisi alaluokkaa; potilas, ympäristö, interventio, preoperatiivinen ahdistuneisuus ja sairaanhoitaja.
Tulokset viittaavat siihen, että lapsilla on vaikea kuvitella millaista on, kun joutuu sairaalaan ja leikkaukseen, ja tämä luo lapsille tunteen siitä, että he eivät hallitse tilannetta ja lapsi rupeaa pelkäämään. Sairaanhoitaja pitää olla tietoinen laukaisevista tekijöistä ja lasten käyttäytymisestä, jotta hän pystyy ottamaan käyttöön menetelmiä, jotka vähentävät pelkoa. Tehokas tapa, jota sairaanhoitaja voi käyttää vähentääkseen lasten pelkoa, on käyttää interventioita kuten, esimerkiksi dramatisoivia leikkejä, antaa lasten tutustua leikkausvälineisiin tai käyttää pellejä, jotka esittävät erilaisia temppuja. Lasten omat toiveet ovat, että sairaanhoitaja kuuntelee heitä ja osoittaa kunnioitusta. Tietojen, jotka sairaanhoitaja välittää lapsille, pitää olla niin todenmukaisia kuin mahdollista ja lapset haluavat saada tietoa ”aikuisella” tavalla. Jotta voidaan rakentaa luottamusta, on tärkeää, että sairaanhoitaja antaa lasten osallistua hoitoon, ja mahdollisuuksien mukaan myös tehdä omia päätöksiä.
Tiedonkeruuksi valittiin asiakirjatutkimus, joka koostuu tieteellisistä artikkeleista. Sisällöllinen kooste on tehty luodakseen kokonaiskuva valituista artikkeleista. Artikkeleiden tulokset analysoitiin sisältöanalyysin avulla ja siitä tekijä sai kaksi pääkategoriaa; ”tekijät, jotka vaikuttavat lasten preoperatiiviseen pelkoon” ja ”preoperatiivisen pelon vähentäminen” sekä viisi alaluokkaa; potilas, ympäristö, interventio, preoperatiivinen ahdistuneisuus ja sairaanhoitaja.
Tulokset viittaavat siihen, että lapsilla on vaikea kuvitella millaista on, kun joutuu sairaalaan ja leikkaukseen, ja tämä luo lapsille tunteen siitä, että he eivät hallitse tilannetta ja lapsi rupeaa pelkäämään. Sairaanhoitaja pitää olla tietoinen laukaisevista tekijöistä ja lasten käyttäytymisestä, jotta hän pystyy ottamaan käyttöön menetelmiä, jotka vähentävät pelkoa. Tehokas tapa, jota sairaanhoitaja voi käyttää vähentääkseen lasten pelkoa, on käyttää interventioita kuten, esimerkiksi dramatisoivia leikkejä, antaa lasten tutustua leikkausvälineisiin tai käyttää pellejä, jotka esittävät erilaisia temppuja. Lasten omat toiveet ovat, että sairaanhoitaja kuuntelee heitä ja osoittaa kunnioitusta. Tietojen, jotka sairaanhoitaja välittää lapsille, pitää olla niin todenmukaisia kuin mahdollista ja lapset haluavat saada tietoa ”aikuisella” tavalla. Jotta voidaan rakentaa luottamusta, on tärkeää, että sairaanhoitaja antaa lasten osallistua hoitoon, ja mahdollisuuksien mukaan myös tehdä omia päätöksiä.