"En se oo minä, jonka pitäis hävetä" : Lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö
Kauppinen, Kaisa (2014)
Kauppinen, Kaisa
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516656
Tiivistelmä
Seksuaalista hyväksikäyttöä on ilmennyt eri yhteiskunnissa aina. Lasten ja nuorten seksuaalinen hyväk-sikäyttö on ollut tabu vuosikymmenien ajan, mutta Suomessa tämä tabu alkoi murtua 1980-luvulla. Ny-kysuomalainen yhteiskunta myöntää ja tunnistaa ongelman olemassa olon, mutta silti meillä on puutteita hyväksikäytettyjen henkilöiden kohtaamisessa. Seksuaalirikoksista ilmoitetaan yhä herkemmin poliisille, mutta silti suurin osa tapauksista jää pimentoon.
Opinnäytetyössäni keskityn lasten ja nuorten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jolloin termiä käytettäessä tarkoitetaan lapsuus- ja nuoruusaikana tapahtunutta hyväksikäyttöä. Lapsuus- ja nuoruusajan rajaan 0-18 ikävuosiin. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus kolmen henkilön tarinoista hyväksikäytöstä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa hyväksikäytöstä. Tavoitteena on selvittää, millaisia jälkiä hyväksikäyttö jättää uhreihin ja millainen merkitys lähiyhteisöllä on hyväksikäytöstä puhuttaessa. Aineisto koostuu kolmesta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2014.
Tuloksista käy ilmi, että seksuaalinen hyväksikäyttö on jättänyt jälkiä haastateltaviin. Tuloksista löytyy paljon samankaltaisuuksia aikaisempiin tutkimustuloksiin. Tulokset hyväksikäytön jäljistä on jaettu kolmeen osaan: oireilut lapsuudessa, henkilöiden itsetuhokäyttäytyminen sekä luottamuspula ihmissuhteissa. Lähiyhteisöstä merkityksellisin oli perhe. Kasvatus ja perhesuhteet näyttäytyivät merkittävinä tekijöinä puhumiseen, kun taas koulu ja koettu lähiyhteisö ja yhteiskunta olivat eri tavalla merkityksellisiä. Jokaisesta haastattelusta kävi selväksi, että hyväksikäytöstä pitäisi puhua enemmän, jotta vältyttäisiin uusilta uhreilta ja asian mitätöimiseltä.
Opinnäytetyössäni keskityn lasten ja nuorten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jolloin termiä käytettäessä tarkoitetaan lapsuus- ja nuoruusaikana tapahtunutta hyväksikäyttöä. Lapsuus- ja nuoruusajan rajaan 0-18 ikävuosiin. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus kolmen henkilön tarinoista hyväksikäytöstä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa hyväksikäytöstä. Tavoitteena on selvittää, millaisia jälkiä hyväksikäyttö jättää uhreihin ja millainen merkitys lähiyhteisöllä on hyväksikäytöstä puhuttaessa. Aineisto koostuu kolmesta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2014.
Tuloksista käy ilmi, että seksuaalinen hyväksikäyttö on jättänyt jälkiä haastateltaviin. Tuloksista löytyy paljon samankaltaisuuksia aikaisempiin tutkimustuloksiin. Tulokset hyväksikäytön jäljistä on jaettu kolmeen osaan: oireilut lapsuudessa, henkilöiden itsetuhokäyttäytyminen sekä luottamuspula ihmissuhteissa. Lähiyhteisöstä merkityksellisin oli perhe. Kasvatus ja perhesuhteet näyttäytyivät merkittävinä tekijöinä puhumiseen, kun taas koulu ja koettu lähiyhteisö ja yhteiskunta olivat eri tavalla merkityksellisiä. Jokaisesta haastattelusta kävi selväksi, että hyväksikäytöstä pitäisi puhua enemmän, jotta vältyttäisiin uusilta uhreilta ja asian mitätöimiseltä.