Kasvatuskumppanuus uusperheiden kanssa varhaiskasvatuksessa
Manninen, Tiina; Mäkinen, Miia (2014)
Manninen, Tiina
Mäkinen, Miia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117602
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117602
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää päivähoidon työntekijöiden kokemuksia uusperheen kanssa toteutettavasta kasvatuskumppanuudesta. Tärkeiksi kasvatuskumppanuuden rakentumisen elementeiksi valittiin uusperheen kohtaaminen, osallisuuden toteutuminen sekä arjen tilanteet.
Opinnäytetyön teoriaosuus muodostuu uusperheestä ja kasvatuskumppanuudesta. Teoriaosuudessa käsiteltiin ensin uusperhettä ilmiönä, vanhemmuutta uusperheessä, vanhemman ja lapsen välisiä suhteita uusperheessä sekä lapsen roolia uusperheessä. Kasvatuskumppanuutta taustoitettiin tarkastelemalla kasvatuskumppanuuden toteutumista ja rakentumista päivähoidossa sekä kasvatuskumppanuutta työvälineenä.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Teemahaastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina neljässä tamperelaisessa päiväkodissa. Jokaisessa haastattelussa oli mukana sekä lastentarhanopettaja että lastenhoitaja. Litteroidun haastatteluaineiston sisällönanalyysissä käytettiin aineistolähtöistä analyysiä.
Haastatteluissa päiväkodin työntekijät kokivat, että uusperheen kohtaamisessa on lapsi keskiössä. Sen lisäksi haastateltavat kokivat työntekijän, huoltajan sekä uuden kumppanin roolit erityisinä. Tiedonkulun merkitys ja siihen liittyvät haasteet korostuivat jokaisessa teemassa. Uusperheen kohtaaminen koettiin tavanomaisena ja tasavertaisuuden merkitystä korostettiin. Uusperheen osallisuus päivähoidossa on vaihteleva. Päivähoito pyrkii mahdollistamaan perheen osallisuuden, mutta valinta osallistumisesta päiväkodin toimintaan on vanhemmilla. Päivähoidon arjen tilanteissa yhteisiä keskusteluja ja avoimuutta uusperheen kanssa pidettiin tärkeänä.
Johtopäätöksissä korostuivat merkittävimpänä tiedonkulkuun liittyvät moninaiset haasteet uusperheiden kanssa työskenneltäessä. Uusperheen muodostuessa lapsen verkosto laajenee, jolloin tiedonkulun haasteellisuus korostuu. Päiväkodin työntekijät eivät aina ole tietoisia perhetilanteiden muutoksista, jolloin mahdollista huolta perheestä on vaikea ottaa puheeksi. Haastateltavat kehittäisivät laajentuneen verkoston eri osapuolille lasta koskevat yhteiset kasvatuskäytänteet lapsen arjen sujumiseksi.
Opinnäytetyön teoriaosuus muodostuu uusperheestä ja kasvatuskumppanuudesta. Teoriaosuudessa käsiteltiin ensin uusperhettä ilmiönä, vanhemmuutta uusperheessä, vanhemman ja lapsen välisiä suhteita uusperheessä sekä lapsen roolia uusperheessä. Kasvatuskumppanuutta taustoitettiin tarkastelemalla kasvatuskumppanuuden toteutumista ja rakentumista päivähoidossa sekä kasvatuskumppanuutta työvälineenä.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Teemahaastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina neljässä tamperelaisessa päiväkodissa. Jokaisessa haastattelussa oli mukana sekä lastentarhanopettaja että lastenhoitaja. Litteroidun haastatteluaineiston sisällönanalyysissä käytettiin aineistolähtöistä analyysiä.
Haastatteluissa päiväkodin työntekijät kokivat, että uusperheen kohtaamisessa on lapsi keskiössä. Sen lisäksi haastateltavat kokivat työntekijän, huoltajan sekä uuden kumppanin roolit erityisinä. Tiedonkulun merkitys ja siihen liittyvät haasteet korostuivat jokaisessa teemassa. Uusperheen kohtaaminen koettiin tavanomaisena ja tasavertaisuuden merkitystä korostettiin. Uusperheen osallisuus päivähoidossa on vaihteleva. Päivähoito pyrkii mahdollistamaan perheen osallisuuden, mutta valinta osallistumisesta päiväkodin toimintaan on vanhemmilla. Päivähoidon arjen tilanteissa yhteisiä keskusteluja ja avoimuutta uusperheen kanssa pidettiin tärkeänä.
Johtopäätöksissä korostuivat merkittävimpänä tiedonkulkuun liittyvät moninaiset haasteet uusperheiden kanssa työskenneltäessä. Uusperheen muodostuessa lapsen verkosto laajenee, jolloin tiedonkulun haasteellisuus korostuu. Päiväkodin työntekijät eivät aina ole tietoisia perhetilanteiden muutoksista, jolloin mahdollista huolta perheestä on vaikea ottaa puheeksi. Haastateltavat kehittäisivät laajentuneen verkoston eri osapuolille lasta koskevat yhteiset kasvatuskäytänteet lapsen arjen sujumiseksi.