Turvemaiden viljelyn nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät Pohjois-Pohjanmaalla
Lampela, Elisa (2014)
Lampela, Elisa
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120217812
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120217812
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin turvemaiden viljelykäytänteitä, ravinnetalouden tehokkuutta ja turvemaaviljelyn merkitystä Pohjois-Pohjanmaalla, sekä laadittiin kehittämisehdotuksia turvemaaviljelyn ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Selvitys on osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistä Hydro-Pohjanmaa –hanketta.
Selvitys tehtiin haastattelemalla neljää pohjoispohjalaista viljelijää, jotka harjoittavat karjataloutta. Selvitykseen saatiin aineistoa yhteensä 590 hehtaarilta, josta 255 hehtaaria on turvemaata. Tilojen turvemaiden pääasiallinen viljelykasvi oli nurmi, joka yleensä perustettiin suojakasvin kanssa. Kaikki tilat olivat raivanneet uutta peltoa 2000-luvulla ja pääasiallinen syy raivaukseen oli tilakoon kasvattaminen ja sitä seurannut tarve lisätä viljelyalaa ja lannanlevitysalaa.
Tiloilla käytettiin lannoitukseen ostolannoitteita ja tilojen omaa naudan lantaa. Turvemailla keskimääräinen lannoitus säilörehunurmelle oli 147 kg typpeä ja 15 kg fosforia hehtaarille vuodessa. Keskimääräinen karjanlannassa annettujen ravinteiden määrä säilörehunurmelle oli 60 kg typpeä ja 13 kg fosforia hehtaarille vuodessa. Lannan luovuttaminen, vastaanottaminen tai urakointipalveluiden käyttö lannan levityksessä ei ollut yleistä.
Tilojen viljavuustietojen perusteella turvemaiden pH kohoaa vähitellen säännöllisen kalkituksen johdosta. Turvemailla sekä fosforin että kaliumin viljavuusluokka vaihteli rajusti, fosforilla huononlaisesta arveluttavan korkeaan ja kaliumilla huonosta arveluttavan korkeaan. Myös ravinnetaseiden vaihteluväli oli erittäin suuri; säilörehunurmella typpitase vaihteli välillä -78-160 kg N/ha ja fosforitase välillä -9-27 kg P/ha.
Turvepeltojen ympäristökuormitusta voidaan tehokkaasti vähentää viljelyteknisin keinoin. Maan kuivumisen estäminen pohjaveden pinnan säätelyllä ja maan muotoilulla hidastaa turpeen hajoamista ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista. Monivuotinen nurmi käyttää maasta vapautuvia ravinteita ympärivuotisesti. Tarkennettu lannoitus ja kalkitus sekä karjanlannan käytön tehostaminen vähentävät maahan päätyviä ja sieltä huuhtoutuvia ravinnemääriä. Kevennetty muokkaus ja suorakylvö vähentävät erityisesti maaperän hiilidioksidipäästöjä.
Selvitys tehtiin haastattelemalla neljää pohjoispohjalaista viljelijää, jotka harjoittavat karjataloutta. Selvitykseen saatiin aineistoa yhteensä 590 hehtaarilta, josta 255 hehtaaria on turvemaata. Tilojen turvemaiden pääasiallinen viljelykasvi oli nurmi, joka yleensä perustettiin suojakasvin kanssa. Kaikki tilat olivat raivanneet uutta peltoa 2000-luvulla ja pääasiallinen syy raivaukseen oli tilakoon kasvattaminen ja sitä seurannut tarve lisätä viljelyalaa ja lannanlevitysalaa.
Tiloilla käytettiin lannoitukseen ostolannoitteita ja tilojen omaa naudan lantaa. Turvemailla keskimääräinen lannoitus säilörehunurmelle oli 147 kg typpeä ja 15 kg fosforia hehtaarille vuodessa. Keskimääräinen karjanlannassa annettujen ravinteiden määrä säilörehunurmelle oli 60 kg typpeä ja 13 kg fosforia hehtaarille vuodessa. Lannan luovuttaminen, vastaanottaminen tai urakointipalveluiden käyttö lannan levityksessä ei ollut yleistä.
Tilojen viljavuustietojen perusteella turvemaiden pH kohoaa vähitellen säännöllisen kalkituksen johdosta. Turvemailla sekä fosforin että kaliumin viljavuusluokka vaihteli rajusti, fosforilla huononlaisesta arveluttavan korkeaan ja kaliumilla huonosta arveluttavan korkeaan. Myös ravinnetaseiden vaihteluväli oli erittäin suuri; säilörehunurmella typpitase vaihteli välillä -78-160 kg N/ha ja fosforitase välillä -9-27 kg P/ha.
Turvepeltojen ympäristökuormitusta voidaan tehokkaasti vähentää viljelyteknisin keinoin. Maan kuivumisen estäminen pohjaveden pinnan säätelyllä ja maan muotoilulla hidastaa turpeen hajoamista ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista. Monivuotinen nurmi käyttää maasta vapautuvia ravinteita ympärivuotisesti. Tarkennettu lannoitus ja kalkitus sekä karjanlannan käytön tehostaminen vähentävät maahan päätyviä ja sieltä huuhtoutuvia ravinnemääriä. Kevennetty muokkaus ja suorakylvö vähentävät erityisesti maaperän hiilidioksidipäästöjä.