Kartoitus sijaisisien asemasta
Hakala, Joonas; Murtonen, Veikka (2014)
Hakala, Joonas
Murtonen, Veikka
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416479
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416479
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, miten lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevät miespuoliset perhehoitajat — arkikielessä sijaisisät, kokevat oman asemansa. Työ keskittyy sijaisvanhemmuuteen nimenomaan sijaisisyyden näkökulmasta. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat: ovatko sijaisisät tyytyväisiä omaan asemaansa perheessä ja sen ulkopuolella, kokevatko he tulevansa kuulluksi eri tahoilla asioidessaan ja onko heidän asemassaan mahdollisesti kehittämisen paikkoja ja jos on, niin mitä asialle voisi tehdä. Opinnäytetyössämme käytetyllä kyselyllä tavoitimme yhteensä 33 sijaisisää Helsingin, Espoon ja Keravan alueelta.
Kartoitus tehtiin yhteistyössä PePPi-hankkeen kanssa. PePPi-hanke on Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lasten sekä Pesäpuun yhteinen hanke, jonka tavoitteena on parantaa sijaisperheiden hyvinvointia, perhehoidon piirissä elävien lasten ja nuorten hyvinvointia, turvata heidän elämissään pysyvyyttä ja jatkuvuutta sekä ehkäistä syrjäytymistä. PePPi-hanke on Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittama.
Kartoituksemme tuloksista voidaan päätellä, että sijaisisät kokevat oman asemansa ja roolinsa hyvin monella tapaa. Vastaajien kertoman perusteella parasta sijaisisyydessä oli useimpien mielestä nähdä lapsen kehittyvän ja kasvavan sekä tietävän voivansa itse olla avuksi. Tuloksista oli pääteltävissä, että valtaosa kyselyyn vastanneista sijaisisistä ei ollut täysin tyytyväinen asemaansa ja kehittämistä sijaisisän asemassa olisi. Usean vastaajan mielestä sijaisisän ammattitaitoon ei luoteta tarpeeksi ja viranomaiset kuuntelevat isiä liian vähän suhteessa äiteihin. Tyytymättömyyttä koettiin muun muassa siitä, että sijoitetun lapsen biologisilla vanhemmilla oli liian suuri valta päättää lapsensa asioista, vaikka he eivät eläkään arkea lapsensa kanssa. Myös sosiaalityöntekijöiden ylivalta huostaanottojen purkamisessa aiheutti tyytymättömyyttä kyselyyn vastanneiden keskuudessa.
Opinnäytetyöhömme sisältyy sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusta. Aineistonkeruumenetelmänämme oli verkkokysely, jonka työstämiseen käytettiin PePPi-hankkeen osana toimivan sijaisisäryhmän tietotaitoa ja kokemusta. Kyselyssä pyrittiin selvittämään, minkälaiseksi sijaisisät asemansa kokevat ja onko siinä mahdollisesti parannettavaa. Mielenkiintomme kohdistui myös vastaajien ikään sekä siihen, milloin taival sijaisvanhemmuuden parissa on alkanut ja näiden seikkojen mahdollinen korrelaatio odotuksiin sijaisisyydestä. Myös perheessä vallitseva hierarkia ja esimerkiksi se, oliko vanhempien päätös ryhtyä sijaisperheeksi tasapuolinen, ovat osa tutkimusaluettamme. Kyselyssä tiedustelemme myös, onko vastaajilla mahdollisesti ollut muita sijaisisäkontakteja vertaistukitoiminnan kautta.
Kartoitus tehtiin yhteistyössä PePPi-hankkeen kanssa. PePPi-hanke on Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lasten sekä Pesäpuun yhteinen hanke, jonka tavoitteena on parantaa sijaisperheiden hyvinvointia, perhehoidon piirissä elävien lasten ja nuorten hyvinvointia, turvata heidän elämissään pysyvyyttä ja jatkuvuutta sekä ehkäistä syrjäytymistä. PePPi-hanke on Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittama.
Kartoituksemme tuloksista voidaan päätellä, että sijaisisät kokevat oman asemansa ja roolinsa hyvin monella tapaa. Vastaajien kertoman perusteella parasta sijaisisyydessä oli useimpien mielestä nähdä lapsen kehittyvän ja kasvavan sekä tietävän voivansa itse olla avuksi. Tuloksista oli pääteltävissä, että valtaosa kyselyyn vastanneista sijaisisistä ei ollut täysin tyytyväinen asemaansa ja kehittämistä sijaisisän asemassa olisi. Usean vastaajan mielestä sijaisisän ammattitaitoon ei luoteta tarpeeksi ja viranomaiset kuuntelevat isiä liian vähän suhteessa äiteihin. Tyytymättömyyttä koettiin muun muassa siitä, että sijoitetun lapsen biologisilla vanhemmilla oli liian suuri valta päättää lapsensa asioista, vaikka he eivät eläkään arkea lapsensa kanssa. Myös sosiaalityöntekijöiden ylivalta huostaanottojen purkamisessa aiheutti tyytymättömyyttä kyselyyn vastanneiden keskuudessa.
Opinnäytetyöhömme sisältyy sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusta. Aineistonkeruumenetelmänämme oli verkkokysely, jonka työstämiseen käytettiin PePPi-hankkeen osana toimivan sijaisisäryhmän tietotaitoa ja kokemusta. Kyselyssä pyrittiin selvittämään, minkälaiseksi sijaisisät asemansa kokevat ja onko siinä mahdollisesti parannettavaa. Mielenkiintomme kohdistui myös vastaajien ikään sekä siihen, milloin taival sijaisvanhemmuuden parissa on alkanut ja näiden seikkojen mahdollinen korrelaatio odotuksiin sijaisisyydestä. Myös perheessä vallitseva hierarkia ja esimerkiksi se, oliko vanhempien päätös ryhtyä sijaisperheeksi tasapuolinen, ovat osa tutkimusaluettamme. Kyselyssä tiedustelemme myös, onko vastaajilla mahdollisesti ollut muita sijaisisäkontakteja vertaistukitoiminnan kautta.