Unveiling the story through portraits : portraiture in social-artistic work
Kallionpää, Anna (2014)
Kallionpää, Anna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416527
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416527
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli esitellä ja tutkia portraiture-menetelmän käyttömahdollisuuksia taidelähtöisessä projektissa kehitysvammatyössä. Tarkoituksena oli myös selvittää mitä uutta portraiture tuo taidelähtöiselle sosiaalialalle. Tutkimuksen takana oli vahvasti ajatus tieteellisen ja taiteellisen yhdistämisestä sosiaalisessa kontekstissa, kahden käsitteen jotka usein nähdään etäisinä toisistaan.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä oli osallistuva havainnointi, portraiture-projektin raportti, sekä puolistrukturoidut haastattelut. Projektin toteutus tapahtui paikallisessa organisaatiossa Belgiassa syksyllä 2013. Tutkimusta varten haastattelin kahta henkilöä, joilla on kokemusta menetelmän käytöstä. Aineisto on analysoitu teema-analyysin avulla.
Tulokset osoittivat että portraiture on hyvä ja monipuolinen menetelmä kehitysvammatyössä, koska se mahdollistaa kommunikoinnin ja dialogin vaihtoehtoisella tavalla, jopa silloin kun yhteistä kieltä ei ole. Kun portraiturea käytetään laajempana työmenetelmänä tutkimusmenetelmän sijaan, sillä on paljon mahdollisuuksia tuottaa arvokasta tietoa, jonka avulla esimerkiksi organisaatiot voivat reflektoida ja arvioida projekteja. Tutkielma osoitti myös että portraiture eroaa muista menetelmistä subjektiivisuudellaan, tutkijan perspektiivin läsnäololla sekä pyrkimyksellä tuoda tutkimus perinteisistä akateemisista piireistä laajemmalle yleisölle helposti ymmärrettävällä tavalla.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä oli osallistuva havainnointi, portraiture-projektin raportti, sekä puolistrukturoidut haastattelut. Projektin toteutus tapahtui paikallisessa organisaatiossa Belgiassa syksyllä 2013. Tutkimusta varten haastattelin kahta henkilöä, joilla on kokemusta menetelmän käytöstä. Aineisto on analysoitu teema-analyysin avulla.
Tulokset osoittivat että portraiture on hyvä ja monipuolinen menetelmä kehitysvammatyössä, koska se mahdollistaa kommunikoinnin ja dialogin vaihtoehtoisella tavalla, jopa silloin kun yhteistä kieltä ei ole. Kun portraiturea käytetään laajempana työmenetelmänä tutkimusmenetelmän sijaan, sillä on paljon mahdollisuuksia tuottaa arvokasta tietoa, jonka avulla esimerkiksi organisaatiot voivat reflektoida ja arvioida projekteja. Tutkielma osoitti myös että portraiture eroaa muista menetelmistä subjektiivisuudellaan, tutkijan perspektiivin läsnäololla sekä pyrkimyksellä tuoda tutkimus perinteisistä akateemisista piireistä laajemmalle yleisölle helposti ymmärrettävällä tavalla.