Suojauslaskenta IAS 39 mukaan ja rahoitusinstrumentit
Kailokari, Tarja (2014)
Kailokari, Tarja
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120919063
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120919063
Tiivistelmä
IFRS-standardit ovat maailmanlaajuinen tilinpäätösnormisto, jota on sovellettu Euroopan julkisesti noteerattujen yhtiöiden konsernitilinpäätöksissä vuodesta 2005 alkaen. IFRS-standardien soveltamisvelvollisuus perustuu IAS asetukselle, joka on EU:n antama, ja sen perusteella listayhtiöiden tulee noudattaa EU:ssa hyväksyttyjä IFRS-standardeja.
Suojauslaskenta on IAS 39 -standardissa määritelty laskentamenetelmä. Suojauslaskennan tarkoituksena on eliminoida suojattavan kohteen arvonmuutoksista johtuvat tulosvaikutukset sekä tulosvaikutusten allokointi samalle ajanjaksolle suojaavan instrumentin tulosvaikutuksen kanssa. Suojauslaskentamalleja on kolme käyvän arvon suojaus, rahavirran suojaus ja ulkomaiseen tytäryhtiöön tehdyn nettosijoituksen suojaus.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista tutkimustapaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, käyttävätkö yritykset suojauslaskentaa ja onko joku suojausmalleista sellainen, että yritykset käyttävät sitä muita laskentamalleja enemmän. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään tutkimukseen liittyviä, Suomessa sovellettavia IAS ja IFRS standardeja. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2014 vertaamalla valittujen yritysten tilinpäätöstietoja vuosilta 2012–2013. Tutkimusmateriaalina käytettiin valittujen yritysten vahvistettuja tilinpäätöksiä ja toimintakertomuksia sekä tilinpäätösasiakirjoja vuodelta 2013, joihin tutkimustulokset perustuvat.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suojauslaskentamalleista käytetyin on rahavirran suojaus, jota sovelsivat kaikki tutkimuksessa mukana olleet yritykset. Käyvän arvon suojausta sovelsi yksi yritys ja ulkomaiseen tytäryhtiöön tehdyn nettosijoituksen suojausta ei ollut yhdelläkään yrityksistä tilikauden 2013 päättyessä. Yritykset kyllä käyttävät valuuttatermiinejä, valuuttaoptioita ja koronvaihtosopimuksia suojaavassa tarkoituksessa, mutta soveltavat niihin vain vähän suojauslaskentaa.
Suojauslaskenta on IAS 39 -standardissa määritelty laskentamenetelmä. Suojauslaskennan tarkoituksena on eliminoida suojattavan kohteen arvonmuutoksista johtuvat tulosvaikutukset sekä tulosvaikutusten allokointi samalle ajanjaksolle suojaavan instrumentin tulosvaikutuksen kanssa. Suojauslaskentamalleja on kolme käyvän arvon suojaus, rahavirran suojaus ja ulkomaiseen tytäryhtiöön tehdyn nettosijoituksen suojaus.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista tutkimustapaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, käyttävätkö yritykset suojauslaskentaa ja onko joku suojausmalleista sellainen, että yritykset käyttävät sitä muita laskentamalleja enemmän. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään tutkimukseen liittyviä, Suomessa sovellettavia IAS ja IFRS standardeja. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2014 vertaamalla valittujen yritysten tilinpäätöstietoja vuosilta 2012–2013. Tutkimusmateriaalina käytettiin valittujen yritysten vahvistettuja tilinpäätöksiä ja toimintakertomuksia sekä tilinpäätösasiakirjoja vuodelta 2013, joihin tutkimustulokset perustuvat.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suojauslaskentamalleista käytetyin on rahavirran suojaus, jota sovelsivat kaikki tutkimuksessa mukana olleet yritykset. Käyvän arvon suojausta sovelsi yksi yritys ja ulkomaiseen tytäryhtiöön tehdyn nettosijoituksen suojausta ei ollut yhdelläkään yrityksistä tilikauden 2013 päättyessä. Yritykset kyllä käyttävät valuuttatermiinejä, valuuttaoptioita ja koronvaihtosopimuksia suojaavassa tarkoituksessa, mutta soveltavat niihin vain vähän suojauslaskentaa.