Vanhustenhoidon yksiportaisen mallin toteuttamismahdollisuuksien kartoittaminen Hankasalmen kunnassa
Lamminniemi, Terhi; Pietiläinen, Maarit; Väisänen, Tiina (2014)
Lamminniemi, Terhi
Pietiläinen, Maarit
Väisänen, Tiina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111915964
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111915964
Tiivistelmä
Lamminniemi, Terhi; Pietiläinen, Maarit & Väisänen, Tiina. Vanhustenhoidon yksiportaisen mallin toteuttamismahdollisuuksien kartoittaminen Hankasalmen kunnassa. Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2014, 82 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa vanhustenhoidon yksiportaisen mallin toteuttamismahdollisuuksia ja muutosta rajoittavia tekijöitä Hankasalmen kunnassa.
Aineisto kerättiin kartoittamalla niitä reunaehtoja, jotka vaikuttavat vanhustenhoidon järjestämistapaan ja resursointiin. Lisäksi haastateltiin Hankasalmen kunnan sosiaali- ja terveystoimen esimiehiä, joiden asiantuntijanäkökulmiin peilaten muodostettiin kokonaiskuva yksiportaisen hoitomallin toteuttamisen mahdollisuuksista ja haasteista.
Taustatietoa kerättiin perehtymällä Hankasalmen kunnan nykytilanteeseen niiden teema-alueiden puitteissa, joiden katsottiin vaikuttavan vanhuspalveluiden järjestämiseen. Lähdemateriaalina käytettiin kunnan virallisia asiakirjoja ja tilastotietoa. Vuonna 2013 tuli voimaan vanhuspalvelulaki sekä laatusuositus. Lisäksi tutkimushetkellä meneillään on kunta- ja palvelurakenne- sekä sote-muutos. Näiden myötä opinnäytetyön tarkastelukulma laajeni käsittämään valtakunnallisten muutosten yhteiskunnallista vaikutusta yksittäisen kunnan vanhustenhoitoon. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fokusryhmähaastattelua. Siitä saatua aineistoa tarkasteltiin sekä SWOT- että TOWS-analyysin avulla.
Tutkimuksen myötä ilmeni lukuisia muutosta mahdollistavia tekijöitä. Näistä keskeisimpänä voidaan pitää pienen kunnan sisältä löytyneitä vahvuuksia ja voimavaroja, joiden käyttöön ottaminen vaatisi rohkeutta ja rajat ylittävää yhteistyötä hallinto- ja ympäristökuntien kesken. Löydettyjen mahdollisuuksien käyttöönottokustannukset olisivat pienet, mitä pienessä kunnassa tiukassa taloustilanteessa on pidettävä merkittävänä seikkana.
Suurimpana uhkana voidaan nähdä olemassa olevien vahvuuksien hyödyntämättä jättäminen ja näköalattomuus. Kuntalaisten hyvinvointi tulisi asettaa etusijalle muutosprosessissa ja pyrkiä innovatiivisiin ratkaisuihin.
Asiasanat: vanhuspalvelut, ikääntyneet, palveluketjut, vanhustyö
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa vanhustenhoidon yksiportaisen mallin toteuttamismahdollisuuksia ja muutosta rajoittavia tekijöitä Hankasalmen kunnassa.
Aineisto kerättiin kartoittamalla niitä reunaehtoja, jotka vaikuttavat vanhustenhoidon järjestämistapaan ja resursointiin. Lisäksi haastateltiin Hankasalmen kunnan sosiaali- ja terveystoimen esimiehiä, joiden asiantuntijanäkökulmiin peilaten muodostettiin kokonaiskuva yksiportaisen hoitomallin toteuttamisen mahdollisuuksista ja haasteista.
Taustatietoa kerättiin perehtymällä Hankasalmen kunnan nykytilanteeseen niiden teema-alueiden puitteissa, joiden katsottiin vaikuttavan vanhuspalveluiden järjestämiseen. Lähdemateriaalina käytettiin kunnan virallisia asiakirjoja ja tilastotietoa. Vuonna 2013 tuli voimaan vanhuspalvelulaki sekä laatusuositus. Lisäksi tutkimushetkellä meneillään on kunta- ja palvelurakenne- sekä sote-muutos. Näiden myötä opinnäytetyön tarkastelukulma laajeni käsittämään valtakunnallisten muutosten yhteiskunnallista vaikutusta yksittäisen kunnan vanhustenhoitoon. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fokusryhmähaastattelua. Siitä saatua aineistoa tarkasteltiin sekä SWOT- että TOWS-analyysin avulla.
Tutkimuksen myötä ilmeni lukuisia muutosta mahdollistavia tekijöitä. Näistä keskeisimpänä voidaan pitää pienen kunnan sisältä löytyneitä vahvuuksia ja voimavaroja, joiden käyttöön ottaminen vaatisi rohkeutta ja rajat ylittävää yhteistyötä hallinto- ja ympäristökuntien kesken. Löydettyjen mahdollisuuksien käyttöönottokustannukset olisivat pienet, mitä pienessä kunnassa tiukassa taloustilanteessa on pidettävä merkittävänä seikkana.
Suurimpana uhkana voidaan nähdä olemassa olevien vahvuuksien hyödyntämättä jättäminen ja näköalattomuus. Kuntalaisten hyvinvointi tulisi asettaa etusijalle muutosprosessissa ja pyrkiä innovatiivisiin ratkaisuihin.
Asiasanat: vanhuspalvelut, ikääntyneet, palveluketjut, vanhustyö