En litteraturstudie om den ofrivilliga barnlöshetens påverkan på kvinnans sociala välmående genom egenvård
Laaksonen, Saara (2014)
Laaksonen, Saara
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121419685
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121419685
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus aiheesta hedelmättömyys. Työn tavoitteena oli tutkia miten lapsettomuus vaikuttaa sekä rajoittaa naisen sosiaalista elämää, sekä miten hoitohenkilökunta voisi parhaiten tukea naista tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Työ on osa ”Kvinnoprojektet” projektia (käänn. Naisprojekti) joka on yhteinen projekti Arcada Nylands svenska yrkeshögskolan sekä Helsingin Naistensairaalan (HYKS) välillä. Työ on rajattu hedelmättömyyden psykososiaaliselta puolelta, hedelmättömyyden sosiaaliseen puoleen. Dorothea Oremin itsehoitoteoria toimii työn teoreettisena viitekehyksenä. Jotta työn tavoitteeseen saataisiin ratkaisu, vastataan työssä seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Mitä hedelmättömyys tarkoittaa naisen sosiaaliseen hyvinvointiin? ja 2. Miten hoitohenkilökunta voisi auttaa naista läpikäymään tämän vaikean elämäntilanteen? Työssä käytettiin induktiivista, kvalitatiivista sisällönanalyysia analyysimetodina. Sisällönanalyysiin käytettiin kymmenen tutkimusartikkelia. Kolme pääkategoriaa nousi tutkimustuloksesta esiin; sosiaalinen hyvinvointi, sosiaalisen elämän rajoittaminen sekä sosiaalinen tuki. Sosiaalisen hyvinvoinnin alakategorioiksi muodostui parisuhteen positiivinen vaikutus hyvinvointiin, sekä työn ja eri mielenkiinnon kohteiden antama ilo. Sosiaalisen elämän rajoitteiksi ilmeni erilaisia puutteita kommunikaatiossa, sekä miten eri sosiaaliset tilanteet voivat vaikuttaa kielteisesti naiseen sekä johtaa kokonaan sosiaaliseen eristäytymiseen näistä tilanteista. Perheellä, suvulla sekä ystävillä voi myös olla kielteinen vaikutus naisen hyvinvointiin. Sosiaalisen tuen alakategorioiksi valikoituivat erilaiset keinot tukea naista tässä elämäntilanteessa. Itsehoito ja rehellisyys nousivat hoitohenkilökunnan parhaaksi antamaksi tukimuodoksi. Kuten myös tuloksista ilmeni, aihe on eettisesti todella arkaluontoinen asia naiselle. Tämä pitäisi ottaa huomioon hedelmättömän naisen sosiaalisen hyvinvoinnin hoidossa.