Kuvausetäisyyden vaikutus potilaan saamaan säteilyannokseen lannerangan röntgentutkimuksessa
Sinkkonen, Anu (2014)
Sinkkonen, Anu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014122020594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014122020594
Tiivistelmä
Toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin kuuluu potilaan säteilyaltistuksen seuranta. Säteilyaltistuksen seurannassa käytetään STUKin antamia vertailutasoja. Tämän opinnäytetyön tavoite oli antaa tietoa röntgenyksikköön lannerangan röntgentutkimuksen kuvausetäisyyden muutoksen vaikutuksesta potilaiden saamiin säteilyannoksiin optimoinnin tueksi. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvailla potilaiden saamia säteilyannoksia lannerangan röntgentutkimuksessa, kun kuvausetäisyys oli 110 cm ja 150 cm. Tarkoituksena oli selvittää toteutuvatko lannerangan röntgentutkimukselle asetetut vertailutasot.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksessa oli kaksikymmentä normaalikokoista (70 kg ± 15 kg) potilasta. Kymmenen potilaan kuvausetäisyytenä oli 110 cm ja kymmenen potilaan 150 cm. Lannerangan röntgentutkimus suoritettiin seisten, potilailta kuvattiin anteroposteriorinen ja lateraalinen projektio. Molemmilla käytetyillä kuvausetäisyyksillä Säteilyturvakeskuksen ennen 1.7.2014 antamat vertailutasot alittuivat.
Keskimääräinen pinta-annos oli lannerangan röntgentutkimuksessa 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 45 % ja LAT-projektiossa 58 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Keskimääräinen annoksen ja pinta-alan tulo (AP+LAT) oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä 42 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Keskimääräinen luuytimen säteilyannos oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 25 % ja LAT-projektiossa 44 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Keskimääräinen virtsarakon säteilyannos oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 39 % ja LAT-projektiossa 19 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Sukurauhasten saama keskimääräinen säteilyannos oli molemmissa projektioissa suurempi käytettäessä 150 cm kuvausetäisyyttä. Keskimääräinen efektiivinen annos oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 38 % ja LAT-projektiossa 45 % pienempi kuin kuvattaessa 110 cm:n kuvausetäisyydellä.
Radiologinen laitetekniikka oli Euroopan Unionin suositusten mukainen kaikilta muilta osin paitsi hilasuhteen ja lamellitiheyden sekä AP-projektiossa kuvareseptorin herkkyyden osalta.
Tulosten perusteella kuvausetäisyys vaikuttaa potilaan saamaan säteilyannokseen niin, että käytettäessä pidempää kuvausetäisyyttä potilaiden saamat säteilyannokset ja elinkohtaiset annokset olivat pienemmät. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että röntgenyksikön kannattaisi jatkaa seisten tehtävässä lannerangan röntgentutkimuksessa 150 cm:n etäisyyden käyttöä.
Jatkotutkimusehdotuksena opinnäytetyön tekijä ehdottaa tutkimusta, kuinka kuvausetäisyyden muutos pidemmäksi vaikuttaa röntgenkuvan laatuun.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksessa oli kaksikymmentä normaalikokoista (70 kg ± 15 kg) potilasta. Kymmenen potilaan kuvausetäisyytenä oli 110 cm ja kymmenen potilaan 150 cm. Lannerangan röntgentutkimus suoritettiin seisten, potilailta kuvattiin anteroposteriorinen ja lateraalinen projektio. Molemmilla käytetyillä kuvausetäisyyksillä Säteilyturvakeskuksen ennen 1.7.2014 antamat vertailutasot alittuivat.
Keskimääräinen pinta-annos oli lannerangan röntgentutkimuksessa 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 45 % ja LAT-projektiossa 58 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Keskimääräinen annoksen ja pinta-alan tulo (AP+LAT) oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä 42 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Keskimääräinen luuytimen säteilyannos oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 25 % ja LAT-projektiossa 44 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Keskimääräinen virtsarakon säteilyannos oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 39 % ja LAT-projektiossa 19 % pienempi kuin 110 cm:n kuvausetäisyydellä. Sukurauhasten saama keskimääräinen säteilyannos oli molemmissa projektioissa suurempi käytettäessä 150 cm kuvausetäisyyttä. Keskimääräinen efektiivinen annos oli 150 cm:n kuvausetäisyydellä AP-projektiossa 38 % ja LAT-projektiossa 45 % pienempi kuin kuvattaessa 110 cm:n kuvausetäisyydellä.
Radiologinen laitetekniikka oli Euroopan Unionin suositusten mukainen kaikilta muilta osin paitsi hilasuhteen ja lamellitiheyden sekä AP-projektiossa kuvareseptorin herkkyyden osalta.
Tulosten perusteella kuvausetäisyys vaikuttaa potilaan saamaan säteilyannokseen niin, että käytettäessä pidempää kuvausetäisyyttä potilaiden saamat säteilyannokset ja elinkohtaiset annokset olivat pienemmät. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että röntgenyksikön kannattaisi jatkaa seisten tehtävässä lannerangan röntgentutkimuksessa 150 cm:n etäisyyden käyttöä.
Jatkotutkimusehdotuksena opinnäytetyön tekijä ehdottaa tutkimusta, kuinka kuvausetäisyyden muutos pidemmäksi vaikuttaa röntgenkuvan laatuun.