Pelastushenkilöstön fyysinen toimintakyky : Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen FireFit-testitulosten analysointi
Iivonen, Sanna-Mari; Koskinen, Noora (2014)
Iivonen, Sanna-Mari
Koskinen, Noora
Lahden ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501101152
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501101152
Tiivistelmä
Pelastustyö on fyysisesti kuormittavaa ja pelastajilta vaaditaan hyvätasoista hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä tuki- ja liikuntaelimistön suorituskykyä. Työikäisen väestön ikääntyminen näkyy myös pelastusalalla ja ikääntymisen fysiologiset muutokset vaikuttavat väistämättä työkykyyn ja työstä selviytymiseen. Tutkimusten mukaan pelastusalalla suurin osa ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen syistä liittyi tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin erityisesti selän alueella. Suomessa pelastushenkilöstön kuntotestaus on lain määrittämää toimintaa, jonka tarkoituksena on työturvallisuuden varmistaminen jatkuvalla fyysisen suorituskyvyn seurannalla.
Tässä opinnäytetyössä arvioitiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen alueellisen pelastuslaitoksen teettämien kuntotestien pohjalta pelastushenkilöstön työkykyyn vaikuttavia fyysisiä tekijöitä ja niiden yhteyksiä toisiinsa sekä esitettiin fysioterapian keinoja työkyvyn säilyttämiseksi. Työn toimeksiantaja oli Päijät-Hämeen Pelastuslaitos. Opinnäytetyössä käytettiin pelastuslaitoksen keräämää aineistoa, joka sisälsi 148 pelastustyöntekijän FireFit-menetelmällä kootut testitulokset. Aineisto sisälsi testattavien painoindeksin ja maksimaalinen hapenottokyvyn (VO2max) sekä alaraajojen, keskivartalon ja yläraajojen lihasvoimaa mittaavien testien tulokset. Aineiston purkamisen ja analysoinnin välineenä käytettiin SPSS - tilastonkäsittelyohjelmaa.
Tuloksista oli nähtävissä ikääntymisen vaikutus testitulosten heikkenemiseen, mikä perustuu pääasiassa elimistössä ikääntymisen myötä tapahtuviin muutoksiin. Päijät-Hämeen alueen pelastushenkilöstön hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä lihaksiston suorituskyky olivat kuitenkin keskivertoa paremmassa kunnossa, mikä ennustaa työkyvyn säilymistä hyvänä pidempään. Työn kuormittavuuden ja sen myötä lisääntyvän vammariskin vuoksi harjoittelun monipuolisuuteen ja säännöllisyyteen tulisi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tuki- ja liikuntaelimistön oireiden esiintyvyyden vähentämiseen ja ehkäisyyn voidaan pyrkiä fysioterapeuttisilla menetelmillä, kuten keskivartalon stabiliteetin ja lihastasapainon tutkimisella ja harjoittamisella, ryhmämuotoisella valmennuksella ja ohjauksella, diagnoosiin perustuvilla harjoitusohjelmilla sekä työergonomian kartoituksilla.
Tässä opinnäytetyössä arvioitiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen alueellisen pelastuslaitoksen teettämien kuntotestien pohjalta pelastushenkilöstön työkykyyn vaikuttavia fyysisiä tekijöitä ja niiden yhteyksiä toisiinsa sekä esitettiin fysioterapian keinoja työkyvyn säilyttämiseksi. Työn toimeksiantaja oli Päijät-Hämeen Pelastuslaitos. Opinnäytetyössä käytettiin pelastuslaitoksen keräämää aineistoa, joka sisälsi 148 pelastustyöntekijän FireFit-menetelmällä kootut testitulokset. Aineisto sisälsi testattavien painoindeksin ja maksimaalinen hapenottokyvyn (VO2max) sekä alaraajojen, keskivartalon ja yläraajojen lihasvoimaa mittaavien testien tulokset. Aineiston purkamisen ja analysoinnin välineenä käytettiin SPSS - tilastonkäsittelyohjelmaa.
Tuloksista oli nähtävissä ikääntymisen vaikutus testitulosten heikkenemiseen, mikä perustuu pääasiassa elimistössä ikääntymisen myötä tapahtuviin muutoksiin. Päijät-Hämeen alueen pelastushenkilöstön hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä lihaksiston suorituskyky olivat kuitenkin keskivertoa paremmassa kunnossa, mikä ennustaa työkyvyn säilymistä hyvänä pidempään. Työn kuormittavuuden ja sen myötä lisääntyvän vammariskin vuoksi harjoittelun monipuolisuuteen ja säännöllisyyteen tulisi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tuki- ja liikuntaelimistön oireiden esiintyvyyden vähentämiseen ja ehkäisyyn voidaan pyrkiä fysioterapeuttisilla menetelmillä, kuten keskivartalon stabiliteetin ja lihastasapainon tutkimisella ja harjoittamisella, ryhmämuotoisella valmennuksella ja ohjauksella, diagnoosiin perustuvilla harjoitusohjelmilla sekä työergonomian kartoituksilla.