Paikalla valettu kuitubetonilaatta välipohjarakenteena
Juurela, Mikko (2015)
Juurela, Mikko
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501141271
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501141271
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä analysoitiin teräskuitubetonisen välipohjan kustannustehokkuutta rakennuttajan näkökulmasta perinteiseen vetoraudoitettuun paikallavalulaattaan verrattuna. Kantavia kuitubetonisia rakenteita ei vielä ole tiettävästi vielä käytetty Suomessa, mutta mm. Virossa niillä on todistettavasti saavutettu merkittäviä etuja. Teräskuitubetonin käyttäminen mahdollistaa parhaimmillaan tankoraudoitteiden käytön dramaattisen vähentämisen ja työn nopeuttamisen, sillä jatkuvan sortuman ehkäisevät onnettomuusteräkset (APC) ovat ainoat pakolliset tankoraudoitteet.
Kansallista, suomalaista suunnittelustandardia ei ole vielä olemassa, eivätkä eurokoodistandardit käsittele kuitubetonirakenteita. Työn edetessä selvisi että ulkomaalaiset normit ja standardit eivät ole yhteneväisiä, ja aiheellinen kysymys lieneekin, kuinka rakennusvalvontaviranomaiset edes suhtautuisivat niiden pohjalta toteutettaviin rakenteisiin.
Erityisesti haluttua lujuutta varten vaadittavan teräskuidun määrän laskeminen on vaikeaa, ja siten myös kuitubetonimassan lopullisen hinnan arviointi on epävarmaa. Lisäksi laskennan konservatiiviset epävarmuuskertoimet voivat aiheuttaa kohtalaista ylimitoitusta. Pienemmissä kohteissa saavutettavat edut voivat olla suuruudeltaan kyseenalaisia, etenkin jos suunnittelutyöt joudutaan teettämään kalliilla konsultilla.
Kuitubetonin käytöllä on kuitenkin jo nyt huomattavaa potentiaalia tuoda kustannussäästöjä kantavissa rakenteissa, mutta se on vielä liian vähän tutkittu ja testattu menetelmä jotta sen edut pystyttäisiin täysimittaisesti valjastamaan. Kiistatta suurin hyöty on rakentamisajan nopeuttaminen, joka yksinään voi laajemmassa kohteessa olla jo nyt riittävä syy kuitubetonin käyttämiselle – aika on rahaa, ainakin rakennuttajalle.
Kansallista, suomalaista suunnittelustandardia ei ole vielä olemassa, eivätkä eurokoodistandardit käsittele kuitubetonirakenteita. Työn edetessä selvisi että ulkomaalaiset normit ja standardit eivät ole yhteneväisiä, ja aiheellinen kysymys lieneekin, kuinka rakennusvalvontaviranomaiset edes suhtautuisivat niiden pohjalta toteutettaviin rakenteisiin.
Erityisesti haluttua lujuutta varten vaadittavan teräskuidun määrän laskeminen on vaikeaa, ja siten myös kuitubetonimassan lopullisen hinnan arviointi on epävarmaa. Lisäksi laskennan konservatiiviset epävarmuuskertoimet voivat aiheuttaa kohtalaista ylimitoitusta. Pienemmissä kohteissa saavutettavat edut voivat olla suuruudeltaan kyseenalaisia, etenkin jos suunnittelutyöt joudutaan teettämään kalliilla konsultilla.
Kuitubetonin käytöllä on kuitenkin jo nyt huomattavaa potentiaalia tuoda kustannussäästöjä kantavissa rakenteissa, mutta se on vielä liian vähän tutkittu ja testattu menetelmä jotta sen edut pystyttäisiin täysimittaisesti valjastamaan. Kiistatta suurin hyöty on rakentamisajan nopeuttaminen, joka yksinään voi laajemmassa kohteessa olla jo nyt riittävä syy kuitubetonin käyttämiselle – aika on rahaa, ainakin rakennuttajalle.