Neurotoimialueen hoitoajat ja -jaksot vuosina 2010-2013
Peltonen, Rina; Saarenvalta, Jenni; Visuri, Mari (2014)
Peltonen, Rina
Saarenvalta, Jenni
Visuri, Mari
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120919033
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120919033
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitoaikojen pituuksia ja hoitojaksojen määriä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, neurotoimialueen potilailla, vuosina 2010–2013. Opinnäytetyö on osa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun ammattikorkeakoulun yhteistä Tulevaisuuden sairaala - Hoitotyön kehittämisprojektia 2009-2015 (Hoi-Pro). Projektin tarkoituksena on tukea Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriä toimialuekohtaiseen toimintamalliin siirtymisessä. Hoitotyön kehittämisprojektin taustalla on jo päättynyt T-sairaalan toiminnan kehittämishanke (T-Pro). Neurotoimialueen hoitoaikoja ja -jaksoja on kartoitettu Hoi-Pro hankkeen yhteydessä jo aikaisemmin vuosilta 2006-2009.
Tutkimuskysymykset olivat: 1) Kuinka pitkiä olivat hoitoajat neurotoimialueen potilailla 2010–2013? 2) Onko hoitojaksojen lukumäärässä tapahtunut muutosta vuosien 2010–2013 aikana? 3) Ovatko neurotoimialueen potilaiden hoitoajat lyhentyneet ja hoitojaksojen määrät muuttuneet verrattuna vuosiin 2006–2009? Tutkimusote oli kvantitatiivinen. Aineisto saatiin valmiina tilastoina neurotoimialueen potilaiden hoitoajoista sekä -jaksoista. Aineisto sisälsi 28 diagnoosia, joista työhön valittiin 15. Diagnoosit oli jaettu kolmeen osaan: neurologisiin pitkäaikaissairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin ja neurokirurgisiin sairauksiin.
Tutkimustulosten perusteella suurimmassa osassa neurotoimialueen diagnooseja, hoitoajat olivat lyhentyneet vuosiin 2006–2009 verrattuna. Pisin keskimääräinen hoitoaika oli lukinkalvonalaista vuotoa sairastavilla potilailla, jonka hoitoaika oli myös pidentynyt eniten verrattuna vuosiin 2006–2009. Lyhin hoitoaika oli diagnoosissa pyörtyminen ja kollapsi. Hoitojaksojen määrä oli lisääntynyt kaikissa muissa diagnooseissa paitsi Parkinsonin taudissa ja pesäkekovettumataudissa. Huomattavimmat hoitojaksojen määrien nousut olivat diagnooseissa alkoholin käytön aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt sekä pyörtyminen ja kollapsi.
Tutkimuskysymykset olivat: 1) Kuinka pitkiä olivat hoitoajat neurotoimialueen potilailla 2010–2013? 2) Onko hoitojaksojen lukumäärässä tapahtunut muutosta vuosien 2010–2013 aikana? 3) Ovatko neurotoimialueen potilaiden hoitoajat lyhentyneet ja hoitojaksojen määrät muuttuneet verrattuna vuosiin 2006–2009? Tutkimusote oli kvantitatiivinen. Aineisto saatiin valmiina tilastoina neurotoimialueen potilaiden hoitoajoista sekä -jaksoista. Aineisto sisälsi 28 diagnoosia, joista työhön valittiin 15. Diagnoosit oli jaettu kolmeen osaan: neurologisiin pitkäaikaissairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin ja neurokirurgisiin sairauksiin.
Tutkimustulosten perusteella suurimmassa osassa neurotoimialueen diagnooseja, hoitoajat olivat lyhentyneet vuosiin 2006–2009 verrattuna. Pisin keskimääräinen hoitoaika oli lukinkalvonalaista vuotoa sairastavilla potilailla, jonka hoitoaika oli myös pidentynyt eniten verrattuna vuosiin 2006–2009. Lyhin hoitoaika oli diagnoosissa pyörtyminen ja kollapsi. Hoitojaksojen määrä oli lisääntynyt kaikissa muissa diagnooseissa paitsi Parkinsonin taudissa ja pesäkekovettumataudissa. Huomattavimmat hoitojaksojen määrien nousut olivat diagnooseissa alkoholin käytön aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt sekä pyörtyminen ja kollapsi.