Potilaiden kokemuksia aivolisäkesairauden kanssa elämisestä
Keskinen, Minna (2015)
Keskinen, Minna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232458
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää aivolisäkepotilaiden kokemuksia sairauden kanssa elämisestä. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä Aivolisäke-potilasyhdistys Sella ry:n tietoa potilaiden kokemuksista. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää millainen on aivolisäkepotilaan kokemus hoidosta ja miten aivolisäkepotilaat kokevat sairauden kanssa elämisen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella neljältä aivolisäkesairautta sairastavalta. Vastaukset analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Aivolisäkesairauden vaikutukset hyvinvointiin olivat yksilöllisiä. Läheisiltä saatu tuki koettiin tärkeäksi. Sopeutumisvalmennusta ja potilasyhdistystä pidettiin merkittävinä sopeutumisen kannalta. Sairauden kanssa elämisestä vastaajat kokivat elämänlaadun parantuneen oikean diagnoosin myötä, mutta on asioita, joista on täytynyt luopua kun ei jaksa. Sairauden kanssa eläminen on jatkuvaa omien oireiden ja olotilan havainnointia sekä lääkityksen säätämistä. Kiitollisuus tuli esiin vastauksissa, koska vastaajat elävät täysin korvaavien hormonien varassa ja saavat elintärkeää apua hoidosta.
Tuloksia voidaan hyödyntää Aivolisäke-potilasyhdistys Sella ry:n toiminnan kehittämisessä. Jatkotutkimusehdotuksena voisi tutkia millaista tukea aivolisäpotilaat toivovat saavansa ja miten hoitohenkilökunnan antamaa tukea voitaisiin parantaa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella neljältä aivolisäkesairautta sairastavalta. Vastaukset analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Aivolisäkesairauden vaikutukset hyvinvointiin olivat yksilöllisiä. Läheisiltä saatu tuki koettiin tärkeäksi. Sopeutumisvalmennusta ja potilasyhdistystä pidettiin merkittävinä sopeutumisen kannalta. Sairauden kanssa elämisestä vastaajat kokivat elämänlaadun parantuneen oikean diagnoosin myötä, mutta on asioita, joista on täytynyt luopua kun ei jaksa. Sairauden kanssa eläminen on jatkuvaa omien oireiden ja olotilan havainnointia sekä lääkityksen säätämistä. Kiitollisuus tuli esiin vastauksissa, koska vastaajat elävät täysin korvaavien hormonien varassa ja saavat elintärkeää apua hoidosta.
Tuloksia voidaan hyödyntää Aivolisäke-potilasyhdistys Sella ry:n toiminnan kehittämisessä. Jatkotutkimusehdotuksena voisi tutkia millaista tukea aivolisäpotilaat toivovat saavansa ja miten hoitohenkilökunnan antamaa tukea voitaisiin parantaa.