Miesten salibandyn liigajoukkueen pelaajien vammahistorian ja kätisyyden vaikutus FMS-testillä mitattuun liikekontrolliin
Iivonen, Niko; Liffländer, Lasse (2015)
Iivonen, Niko
Liffländer, Lasse
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503052763
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503052763
Tiivistelmä
Salibandy on nopeatempoinen pallopeli, jolle on ominaista nopeat liikkeellelähdöt, nopea reagointi tilanteisiin, liikkuminen eri suuntiin pallollisena ja pallottomana, voimakkaat jarrutukset sekä suunnanmuutokset. Salibandyn kenttäpelaajat tekevät yhden ottelun kuluessa yli 200 suunnanmuutosta. Lajin vauhdikkaan luonteen takia etenkin alaraajat joutuvat pelitilanteissa kovalle kuormitukselle ja tästä johtuu, että etenkin nilkka- ja polviniveliin kohdistuu voimakkaita vammoille altistavia vääntäviä voimia.
Kokemuksemme mukaan pääosin toiselta puolelta tapahtuva pelaaminen voi usein aiheuttaa eroja vartalonhallinnan symmetriaan, mikä ilmenee puolieroina esimerkiksi liikkuvuudessa ja voimantuotossa. Ihmiskeho ja etenkin urheilijoiden keho sopeutuu erittäin hyvin erilaisiin muutoksiin ja tilanteisiin, mutta vartalon epäsymmetrinen rasitus saattaa olla yksi keskeisistä tekijöistä loukkaantumisriskin lisääntymiseen. Motorisessa kontrollihäiriössä segmentin kontrolli on häiriintynyt kivun osoittamassa suunnassa, ilman liikerajoitusta. Liikekontrollihäiriö taas esiintyy yleensä johonkin tiettyyn liikesuuntaan. Vartalon epäsymmetrinen käyttö saattaa johtaa yhden tai useamman kehon osan ylikuormittumiseen, jota vartalo saattaa sietää tietyn aikaa. Ylikuormittumisen jatkuessa pitkään, saattaa jossain vaiheessa syntyä vamma, kun kudosten tai kehon rakenteiden sietokyky ylittyy.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko salibandypelaajien aiemmilla loukkaantumisilla tai pelaajien kätisyydellä yhteyttä Functional Movement Screen (FMS) –testistön yhteispistemäärään. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Tapanilan Erän salibandyjaoksen miesten edustusjoukkueen valmennusjohdon kanssa. Tutkittavana ryhmänä olivat kyseisen joukkueen pelaajat (n=25), joista 17 pelaajaa täyttivät tutkimusvaatimukset.
Tutkimuksessa tutkittavien vartalon liikehallintaa arvioitiin FMS-testistöllä, joka sisältää seitsemän pisteytettävää (0 – 3p) liikehallinnan testiä ja lisäksi kolme provokaatiotestiä, joita ei pisteytetä. Tutkittavat täyttivät loukkaantumishistorialomakkeen, jonka runkona käytimme Suomen Olympiakomitean (2011) käyttämää loukkaantumiskyselylomaketta, jota muokkasimme vastaamaan paremmin omaa tarkoitustamme.
Tutkimuksen kohteena oli siis salibandypelaajien kätisyyden vaikutus vartalon hallinnan symmetriaan. Niissä testeissä, joissa testattiin molemmat puolet erikseen, ei löytynyt merkittävää korrelaatiota pelaajan kätisyyteen. Todennäköisesti otoskokomme (n=25) pienuuden takia tuloksista ei ole löydettävissä merkittävää korrelaatiota näiden kahden tutkittavan muuttujan välillä.
Kuudesta oikealta puolelta pelaavasta, kaksi pelaajaa koki aiemmasta vammasta jääneen pysyvää haittaa. Vastaavasti vasemmalta puolelta pelaavia oli 11, joista viisi pelaajaa koki aiemmasta vammasta jääneen haittaa. Pelaajien itsensä subjektiivisesti kokemasta haitasta ei näyttänyt olevan vaikutusta kokonaispistemäärän.
Asiasanat: liikekontrollihäiriö, functional movement screen, salibandy
Kokemuksemme mukaan pääosin toiselta puolelta tapahtuva pelaaminen voi usein aiheuttaa eroja vartalonhallinnan symmetriaan, mikä ilmenee puolieroina esimerkiksi liikkuvuudessa ja voimantuotossa. Ihmiskeho ja etenkin urheilijoiden keho sopeutuu erittäin hyvin erilaisiin muutoksiin ja tilanteisiin, mutta vartalon epäsymmetrinen rasitus saattaa olla yksi keskeisistä tekijöistä loukkaantumisriskin lisääntymiseen. Motorisessa kontrollihäiriössä segmentin kontrolli on häiriintynyt kivun osoittamassa suunnassa, ilman liikerajoitusta. Liikekontrollihäiriö taas esiintyy yleensä johonkin tiettyyn liikesuuntaan. Vartalon epäsymmetrinen käyttö saattaa johtaa yhden tai useamman kehon osan ylikuormittumiseen, jota vartalo saattaa sietää tietyn aikaa. Ylikuormittumisen jatkuessa pitkään, saattaa jossain vaiheessa syntyä vamma, kun kudosten tai kehon rakenteiden sietokyky ylittyy.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko salibandypelaajien aiemmilla loukkaantumisilla tai pelaajien kätisyydellä yhteyttä Functional Movement Screen (FMS) –testistön yhteispistemäärään. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Tapanilan Erän salibandyjaoksen miesten edustusjoukkueen valmennusjohdon kanssa. Tutkittavana ryhmänä olivat kyseisen joukkueen pelaajat (n=25), joista 17 pelaajaa täyttivät tutkimusvaatimukset.
Tutkimuksessa tutkittavien vartalon liikehallintaa arvioitiin FMS-testistöllä, joka sisältää seitsemän pisteytettävää (0 – 3p) liikehallinnan testiä ja lisäksi kolme provokaatiotestiä, joita ei pisteytetä. Tutkittavat täyttivät loukkaantumishistorialomakkeen, jonka runkona käytimme Suomen Olympiakomitean (2011) käyttämää loukkaantumiskyselylomaketta, jota muokkasimme vastaamaan paremmin omaa tarkoitustamme.
Tutkimuksen kohteena oli siis salibandypelaajien kätisyyden vaikutus vartalon hallinnan symmetriaan. Niissä testeissä, joissa testattiin molemmat puolet erikseen, ei löytynyt merkittävää korrelaatiota pelaajan kätisyyteen. Todennäköisesti otoskokomme (n=25) pienuuden takia tuloksista ei ole löydettävissä merkittävää korrelaatiota näiden kahden tutkittavan muuttujan välillä.
Kuudesta oikealta puolelta pelaavasta, kaksi pelaajaa koki aiemmasta vammasta jääneen pysyvää haittaa. Vastaavasti vasemmalta puolelta pelaavia oli 11, joista viisi pelaajaa koki aiemmasta vammasta jääneen haittaa. Pelaajien itsensä subjektiivisesti kokemasta haitasta ei näyttänyt olevan vaikutusta kokonaispistemäärän.
Asiasanat: liikekontrollihäiriö, functional movement screen, salibandy