https://www.theseus.fi:443/handle/10024/160871 2026-04-29T08:56:35Z 2026-04-29T08:56:35Z Savonen, Jenni Sorola, Noora https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915665 2026-04-28T13:30:20Z 2026-04-28T13:10:56Z

Maatalousalalle työllistymisen tulevaisuus Savonen, Jenni; Sorola, Noora Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää maatalousalan vetovoimaisuutta ja erityisesti sitä, miten kiinnostusta alaa kohtaan voitaisiin lisätä tulevaisuudessa. Työn taustalla on havainto maatalousalan heikentyneestä houkuttelevuudesta, mikä näkyy muun muassa työntekijämäärien vähenemisenä ja alalle kouluttautumisen laskuna. Ilmiötä tarkasteltiin perehtymällä maatalousalan koulutuksen kehitykseen, Suomen elinkeinorakenteen muutoksiin sekä maatalousalalle työllistymisen historialliseen ja nykyiseen tilanteeseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jonka toimeksiantajana toimi Hämeen ammatti-instituutin Tilalle töihin -hanke. Kyselyyn vastasi yhteensä 665 henkilöä Tutkimuksen keskiössä oli selvittää kiinnostusta maatalousalaa kohtaan, heidän mielikuviaan alasta sekä tiedonhankintakanavia maatalousalaan liittyen. Tulosten perusteella maatalousalaa kohtaan koettu kiinnostus on kokonaisuudessaan neutraalia, mutta vaihtelee ikäryhmittäin. Yli 30-vuotiaat suhtautuivat alaan keskimäärin myönteisemmin kuin alle 30-vuotiaat. Tulokset viittaavat siihen, että vastaajat eivät ole täysin hahmottaneet alan monipuolisuutta, vaan maatalous mielletään usein vain perinteisenä maanviljelynä ja eläintenhoitona. Tutkimuksessa havaittiin myös merkittäviä eroja tiedonhankintamenetelmissä eri ikäryhmien välillä. Nuoremmat vastaajat saavat tietoa pääasiassa visuaalisemmista sosiaalisen median kanavista, kun taas vanhemmat ikäryhmät suosivat perinteisempiä medioita. Tutkimuksessa huomattiin, että näillä eroilla on keskeinen merkitys maatalousalan markkinoinnin ja rekrytoinnin näkökulmasta. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että maatalousalan tulevaisuuden kannalta keskeistä on lisätä tietoisuutta alan monipuolisista uramahdollisuuksista sekä kohdentaa viestintää eri kohderyhmille heidän käyttämissään kanavissa. Vaikka kiinnostus alaa kohtaan ei ole selvästi negatiivista, sen neutraali taso viittaa siihen, että alalla on mahdollisuus parantaa vetovoimaansa erilaisilla toimenpiteillä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa maatalousalan koulutuksen, viestinnän ja rekrytoinnin kehittämisessä.

2026-04-28T13:10:56Z Le, Dieu https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915664 2026-04-28T13:30:21Z 2026-04-28T13:06:36Z

Pakastekuivauksen vaikutus karhunvadelman laatuun Le, Dieu Tämän opinnäytetyön tilaajana toimi Peltosirkun tila, joka on marjatila. Tilalla harjoitetaan kasvutunneliviljelyä ja avomaanviljelyä. Karhunvadelma on marja, joka pilaantuu helposti korkean vesipitoisuuden vuoksi. Pakastekuivaus tarjoaa menetelmän, jolla vettä voidaan poistaa tuotteesta säilyttäen sen laadun ja siksi tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten pakastekuivaus vaikuttaa karhunvadelman laatuun ja säilyvyyteen. Työn tietoperusta koostui aiemmista tutkimusartikkeleista, kirjallisuuskatsauksista sekä muuta tieteellisestä kirjallisuudesta. Kirjallisuudesta saatua tietoa sovellettiin kokeellisen osion tulosten tulkinnassa ja analysoinnissa. Opinnäytetyön kokeellisessa osassa karhunvadelmat pakastekuivattiin Hämeen ammattikorkeakoulun elintarvikelaboratoriossa. Tutkimuksessa vertailtiin pakastettuja ja pakastekuivattuja karhunvadelmia analyysimenetelmillä ja näytteistä analysoitiin kosteuspitoisuus, kuiva-ainepitoisuus, veden aktiivisuus (aw) ja pH. Lisäksi suoritettiin aistinvarainen arviointi ja kahden viikon säilyvyyskoe kahdessa eri lämpötilassa. Aistinvaraiseen arviointiin osallistui HAMK:n opiskelijoita ja henkilökuntaa. Lisäksi vertailua täydennettiin edellisen projektin tuloksilla. Projekti toteutettiin HAMK:n Vastuullinen tuotekehitys -opintojaksolla syksyllä 2024. Edellisen projektin tutkimuksessa analysoitiin muun muassa pakastetun raa’an ja kypsän karhunvadelman kosteuspitoisuus, kuiva-ainepitoisuus ja pH. Tulokset osoittautuivat samansuuntaisiksi tämän tutkimuksen tulosten kanssa. Pieniä eroja arvoissa havaittiin, mutta ne eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Tulosten perusteella pakastekuivaus vaikutti merkittävästi karhunvadelman fysikaalisiin ominaisuuksiin. Pakastekuivauksen aikana näytteistä poistui 78,6 % vettä. Kosteuspitoisuus oli pakastetulla keskiarvona 88,23 % ja pakastekuivatulla 16,44 % eli huomattavasti alhaisempi. Veden aktiivisuus laski näytteistä merkittävästi alle kriittisen rajan, mikä parantaa tuotteen säilyvyyttä. pH-arvoa ei havaittu eroa pakastetun ja pakastekuivatun karhunvadelman välillä. Aistinvarainen arviointi sai kokonaisarvioksi 4,18 asteikolla 1–5. Säilyvyyskoe osoitti, että pakastekuivattu karhunvadelma oli stabiili tuote. Kahden viikon säilytys kahdessa eri lämpötilassa ei osoittanut merkittäviä eroja näytteiden välillä eikä merkittäviä eroja alkuperäisiin näytteisiin verrattuna. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että pakastekuivaus soveltuu hyvin karhunvadelman säilöntämenetelmäksi. Pakastekuivaus laskee merkittävästi veden aktiivisuutta, mikä tekee marjasta mikrobiologisesti turvallisen ja pidentää marjan säilyvyyttä vuosia. Lisäksi menetelmä myös säilyttää marjan pH-arvon muuttumattomana ja aistinvaraisen arvioinnin perusteella lopputuote todettiin laadukkaaksi ja miellyttäväksi.; This thesis was commissioned by Peltosirkun tila, which is a berry farm. The farm practices tunnel cultivation and open-field cultivation. The aim of this study was to examine how freeze-drying affects the quality and shelf life of blackberries. Blackberries are highly perishable due to their high-water content and freeze-drying offers a method to remove water from the product while preserving its quality. The knowledge of this study consisted of previous research articles, a literature review and other scientific literature. The information obtained from the literature was applied in the analysis and interpretation of the results in the experimental part. In the experimental part of the thesis, blackberries were freeze-dried in the food laboratory of Häme University of Applied Sciences (HAMK). Thereafter, frozen and freeze-dried blackberries were compared using analytical methods and the samples were analyzed for moisture content, dry matter content, water activity(aw) and pH. In addition, a sensory evaluation and a two-week shelf-life test at two different temperatures were conducted. Students and staff from HAMK participated in the sensory evaluation. In addition, the comparison was supplemented with results from a previous project conducted during the HAMK Sustainable Product Development course of the degree programme in autumn 2024. The previous project analyzed several properties of frozen unripe and ripe blackberries including moisture content, dry matter content and pH. The results align with those conducted in this study. Minor differences were observed, but they were not statistically significant. Based on the results, freeze-drying had a significant effect on the physical properties of blackberries. During the freeze-drying process, 78.6% of the water was removed from the samples. The average moisture content of frozen samples was 88.23%, whereas in freeze-dried samples it was 16.44%, which is significantly lower. The water activity decreased significantly to below the critical limit, improving the product’s shelf life. No difference in pH was observed between frozen and freeze-dried blackberries. The overall score of the sensory evaluation was 4.18 on a scale of 1-5. The shelf-life test showed that freeze-dried blackberries are a stable product. Storage for two weeks at two different temperatures did not show significant differences between the samples or compared to the original samples. In conclusion, freeze-drying is well suited as a preservation method for blackberries. It significantly reduces water activity, making the berries microbiologically safe and extending their shelf life for years. Furthermore, the method preserves the pH of the berries and based on the sensory evaluation, the final product was found to be of high quality and pleasant.

2026-04-28T13:06:36Z Savoranta, Sanna https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915662 2026-04-28T13:30:26Z 2026-04-28T13:01:56Z

Rehun käsittelyn vaikutus mustasotilaskärpästen toukkien tuotannon kriittisiin kasvuparametreihin Savoranta, Sanna Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Porissa toimiva Volare Oy, joka kasvattaa mustasotilaskärpästen toukkia ja jatkojalostaa niistä proteiinipitoista rehua kaloille, lemmikkieläinten ruokaa ja luomuviljelyyn sopivaa lannoitteen raaka-ainetta. Mustasotilaskärpästen toukkien kasvatuksen ja jatkojalostuksen ansiosta on mahdollista tuottaa proteiinipitoista eläintenrehua pienemmällä veden määrällä soijaan nähden ja kohdentaa peltopinta-alan käyttöä suoraan ihmisten ravinnoksi tulevaan viljelyyn. Työn kirjallisuuskatsausosuudessa käsiteltiin mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) toukan kasvatusta, ravintoa, sokerijuurikasleikepohjaisen rehun ominaisuuksia ja esikäsittelyä. Lisäksi perehdyttiin toukan suoliston mikrobikantaan ja käytettäviin mikrobivalmisteisiin. Mustasotilaskärpäsen toukka ei pysty hyödyntämään kuitupitoisia kasvualustoja tehokkaasti ilman kasvualustana käytettävän rehun esikäsittelyä. Työn tavoitteena oli siksi selvittää, kumpi menetelmä -mikrobiologinen vai postbioottinen rehun käsittely- olisi lupaavampi tapa pilkkoa sokerijuurikasleikepohjaisen rehun sisältämät ravintoaineet. Lisäksi haluttiin selvittää, mikä kohdennettu rehun fermentointitapa edistäisi toukan kasvua parhaiten. Työosuudessa sokerijuurikasleikepohjaiseen rehuun kohdennettiin mikrobiologista ja postbioottista fermentoimistapaa. Mikrobeja käytettiin kuitupitoisen rehun pilkkomisessa apuna, sillä ne pystyvät pilkkomaan kuitupitoisen sokerijuurikasleikkeen pienemmiksi ja helpommin toukan suolistossa sulavammiksi yhdisteiksi muun muassa niiden tuottamien entsyymien avulla. Mikrobien käytön tiedettiin tutkimusten mukaan tukevan toukan kasvua ja parantavan samalla toukan suoliston hyvinvointia. Viiden päivän inkuboinnin jälkeen fermentoitu rehu toimitettiin tilaajalle, jossa rehu käytettiin toukkien kasvualustana. Kasvatusta jatkettiin 11 vuorokautta ja kasvatuksen perusteella laskettiin mustasotilaskärpästen toukkien tuotannon kannalta oleellisimmat kasvua kuvaavat parametrit. Ravintokuidun kokonaismääritystesti suoritettiin Eurofins-laboratoriossa, jonka perusteella voitiin päätellä kumpi kohdennetuista fermentointitavoista toimi parhaiten. Tuloksina selvisi, että kuivatusta sokerijuurikasleikkeestä ja vedestä valmistettuun happamaan rehuun kohdennettu postbioottinen ja mikrobiologinen fermentointi ei sellaisenaan riitä pilkkomaan ravintokuituja ja tukemaan toukan kasvua. Toukkien kasvuparametrit jäivät ennakko-odotuksia pienemmiksi. Tämä voi johtua siitä, että joko fermentoitu rehu on ollut ravintoarvoiltaan heikkolaatuista tai toukat eivät pystyneet käyttämään kuitupitoista kasvualustaa hyödyksi optimaalisella tavalla rehun ravintokoostumuksen vuoksi. Tilaajan on mahdollista hyödyntää hapanta sokerijuurikasleikettä mustasotilaskärpästen toukkien rehun yhtenä raaka-aineena tuomaan ilmavuutta rehuseokseen. Esikäymisen aiheuttamaa rehun happamuutta olisi mahdollista vähentää joko kuivaamalla sivuvirtana syntynyt sokerijuurikasleike sokeritehtaalla kuivemmaksi tai säilömällä sokerijuurikasleike orgaanisia happoja hyödyntäen.

2026-04-28T13:01:56Z Simola, Reijo https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915590 2026-04-28T09:00:23Z 2026-04-28T08:46:30Z

Selvitys liikennevaloliittymien hyödyntämisestä liikennelaskennoissa Espoon kaupungissa Simola, Reijo Tässä opinnäytetyössä käsitellään liikennevalojen käyttökelpoisuutta autoliikenteen laskennoissa. Tilaajana toimi Espoon kaupungin kaupunkisuunnittelukeskus. Työn lähtökohtana oli tilaajan tarve selvittää soveltuvatko liikennevaloilmaisimet liikennemäärien laskentaan, onko Dynniq RMS- liikennevalojen ohjausjärjestelmä käyttökelpoinen tietojen keräämiseen ja ovatko tiedot vertailukelpoisia muiden käytössä olevien laskentamenetelmien kanssa. Työ toteutettiin tutkimuksellisena. Nykyisin Espoossa on noin 90 kohdetta, joiden liikennemäärä lasketaan vuosittain. Näiden lisäksi on useita paikkoja, joista olisi hyödyllistä saada liikennemäärätietoja säännöllisesti erilaisiin liikennesuunnittelun tarpeisiin. Tietojen saaminen joistakin paikoista on kuitenkin vaikeaa. Liikennevalot sopisivat täyttämään tämän tarpeen. Opinnäytetyössä laskettiin liikennemääriä liikennevalokohteiden vieressä käyttäen nykyisiä laskentamenetelmiä. Vertailtavat tulokset laskettiin pääasiassa DSL-10 ja Viacount liikennelaskimilla. Tulokset tallennettiin ja niitä verrattiin samalta ajanjaksolta tallennettuihin liikennevaloilmaisimien tuloksiin. Aineistoa kerättiin neljän vuoden ajan. Pitkän tutkimusajan ansiosta tietoja saatiin osasta kohteita usealta eri ajanjaksolta laadullista tarkastelua varten. Samalla pystyttiin keräämään tietoa mahdollisimman monesta kohteesta määrällistä tarkastelua varten. Selvityksen perusteella useimmista liikennevaloista saa käyttökelpoista tietoa kokonaisliikennemääristä, mutta ei luokiteltuna eri kokoisiin ajoneuvoihin. Kummankin ajosuunnan yhteenlasketun liikennemäärätiedon saaminen vaatii yleensä kahden vierekkäisen liikennevaloristeyksen tietojen yhdistämisen. Kaikki liikennevaloista saatava tieto ei kuitenkaan ole luotettavaa. Tietojen käyttäminen ei ole suositeltavaa, jos käytettävissä ei ole muuta tietoa kohteen liikennemäärien suuruusluokasta.

2026-04-28T08:46:30Z