https://www.theseus.fi:443/handle/10024/86551 2026-04-30T03:04:13Z https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915803 Asumisen riskiperusteinen valvonta ja viranomaisyhteistyö Lindfors, Sami Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella asumisen riskiperusteista valvontaa sekä viranomaisyhteistyön kehittämistä erityisesti toimintakyvyltään alentuneiden henkilöiden näkökulmasta. Työ toteutettiin Pirkanmaan pelastus- ja ensihoitopalveluiden toimeksiannosta ja kohdistui Pirkanmaan hyvinvointialueeseen. Tutkimuksessa selvitettiin, miten asumisen paloturvallisuus ja poistumiskyky huomioidaan sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisessa palvelutarpeen arvioinnissa, millaisia palveluja ja apuvälineitä toimintakyvyltään rajoittuneille henkilöille on tarjolla sekä miten paloriski-ilmoittaminen on ohjeistettu. Lisäksi tarkasteltiin viranomaisyhteistyön nykytilaa ja kehittämistarpeita. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelujen avulla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan asumisen paloturvallisuus ei ole systemaattinen osa palvelutarpeen arviointia, eikä pelastusviranomaisen asiantuntemusta hyödynnetä siinä riittävästi. Tutkimus toi esiin pelastusviranomaiselle valtakunnallisesti aiemmin tunnistamattoman roolin osana palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnittelua. Paloriski-ilmoittaminen kohdistuu pääasiassa ilmeisiin palovaaroihin, eikä toimintakyvyn alentuminen itsessään ole pelastuslain (379/2011) 42 §:n mukainen ilmoitusperuste. Toimintakyvyllä on kuitenkin merkitystä pelastustoimen tiedonsaantioikeuden näkökulmasta. Tulosten perusteella ennaltaehkäisevät toimenpiteet tulisi kohdentaa riskiperusteisesti erityisesti toimintakyvyltään rajoittuneisiin henkilöihin. Tämä edellyttää valtakunnallisesti yhdenmukaista arviointimenetelmää, tiedon tehokkaampaa hyödyntämistä sekä viranomaisyhteistyön kehittämistä. Lisäksi pelastusviranomaisen roolia osana palveluprosesseja tulisi vahvistaa asumisen paloturvallisuuden parantamiseksi. 2026-04-29T09:37:13Z https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915668 Kyselytutkimus kouluyhteistyömallin toteutumisesta Mikkelin alueella : miten poliisin jalkautuminen osana kouluyhteistyömallia onnistui poliisien ja peruskoulun opettajien mielestä? Kauhanen, Ellimaija; Luukkonen, Verneri Opinnäytetyön aiheena on poliisin ja peruskoulujen opettajien kokemuksia kouluyhteistyömallin toteutumisesta Mikkelin alueella. Opinnäytetyön keskeisessä osassa on poliisimiesten ja peruskoulun opettajien näkemykset hankkeen tarpeellisuudesta, onnistumisesta ja kehittämisestä. Tutkimuksessa haasteena oli löytää haastattelua varten sellaiset henkilöt, joilla on laajin kokemus hankkeen toteutuksesta. Esimerkkinä jotkut poliisit ovat voineet toteuttaa kouluyhteistyömallia tutkimusalueen ulkopuolella, ja toisilla ei välttämättä ole hankkeen toteutumisesta tarkkaa näkemystä kouluvierailujen vähäisyyden vuoksi. Tarkoituksena opinnäytetyössämme oli kuitenkin luoda kokonaiskuva kouluyhteistyömallin toteutuksesta ja kehityskohdista Mikkelin alueella vuonna 2025. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuspohjaisena opinnäytetyönä. Työtä tehdessä on otettu huomioon Mikkelin poliisien ja peruskoulun opettajien kokemukset kyselymuodossa. Alueen poliiseille ja peruskoulun opettajille lähetettiin omat sähköiset kyselylomakkeet, joissa he saivat antaa palautetta numeraalisesti asteikolla 1–5 erinäisiin hankkeen kannalta olennaisiin kysymyksiin. Lisäksi kyselyssä oli mahdollisuus vapaamuotoiseen palautteeseen. Kyselyyn osallistuminen on vapaaehtoista. Vastauksia kyselyyn sekä poliisin että opettajien osalta saimme varsin vähän, mikä oli jokseenkin odotettavissa. 2026-04-28T13:37:28Z https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915081 Pelastustoiminnan johtaminen hälytysajon yhteydessä: vaikutukset työturvallisuuteen ja johtamisen laatuun Söderholm, Dick; Ikonen, Jani Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten toimintamalli, jossa pelastustoiminnan johtaja toimii itse kuljettajana hälytysajon aikana, vaikuttaa turvallisuuteen sekä pelastustoiminnan johtamisen laatuun. Pelastustoiminnan johtaminen on vaativa kokonaisuus, jossa päätökset vaikuttavat paitsi uhrien ja sivullisten turvallisuuteen myös pelastushenkilöstön turvallisuuteen. Tilannetietoisuus on keskeisessä roolissa, minkä lisäksi pelastustoiminnan johtajan on kyettävä toimimaan tehokkaasti myös paineen ja stressin alaisena. Hälytysajo puolestaan on yksi pelastustoiminnan vaarallisimmista vaiheista, sillä siihen liittyy riskejä, joita kuljettaja ei aina pysty täysin hallitsemaan, ja hälytysajoneuvot ovat tilastojen mukaan osallisina onnettomuuksissa useita kertoja vuodessa. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena, jonka kohderyhmänä olivat pelastuslaitoksilla työskentelevät päivystävät palomestarit. Tutkimukseen osallistui 14 pelastuslaitosta, ja se toteutettiin sähköisesti Webropol-alustalla. Tutkimusta täydennettiin kirjallisuuskatsauksella, jonka tavoitteena oli kognitiotieteen avulla ymmärtää tutkimustuloksia syvemmin. Tutkimustulos osoittaa, että toimintamalli, jossa pelastustoiminnan johtaja toimii ilman kuljettajaa hälytystehtävällä, vaarantaa paitsi päivystävän palomestarin oman turvallisuuden myös muiden tienkäyttäjien sekä välillisesti pelastushenkilöstön turvallisuuden. Pelastustoiminnan johtaminen hälytysajon yhteydessä heikentää merkittävästi kykyä havaita ja reagoida liikenteen tapahtumiin, ja suuri osa vastaajista kertoo kokeneensa läheltä piti -tilanteita kuljettajan puuttumisen vuoksi.Lisäksi toimintamalli heikentää pelastustoiminnan johtamisen laatua. Erityisesti tilannekuvan muodostaminen ja ylläpitäminen koetaan vaikeaksi, ja lisäksi myös viestiliikenteen havaitseminen ja ymmärtäminen vaikeutuvat. Toimintamalli lisää myös stressiä ja kognitiivista kuormitusta, mikä heikentää entisestään sekä turvallisuutta että pelastustoiminnan johtamisen laatua. Tutkimus tarjoaa pelastuslaitoksille ja päivystäville palomestareille tietoa toimintamallin riskeistä ja sen vaikutuksista pelastustoiminnan johtamiseen. Tulokset voivat auttaa turvallisempien ja tehokkaampien toimintatapojen suunnittelussa sekä johtamisen tuen ja koulutuksen kehittämisessä. Tutkimus toimii myös pohjana jatkotutkimuksille pelastustoimen käytäntöjen parantamiseksi. 2026-04-23T10:30:08Z https://www.theseus.fi:443/handle/10024/915039 MERT-järjestelmän käyttö rannikkoalueiden pelastuslaitoksilla Karvonen, Dan Opinnäytetyössä tarkasteltiin MERT-johtamisjärjestelmän käyttöä rannikkoalueiden pelastuslaitoksilla. MERT (Marine Environment Response Tool) on Rajavartiolaitoksen omistama ja ylläpitämä ympäristövahinkojen torjunnan johtamis- ja tilannekuvajärjestelmä, joka on tarkoitettu merellisten ympäristöonnettomuuksien johtamiseen. Järjestelmä otettiin operatiiviseen käyttöön vuonna 2022 korvaamaan aiempi Boris2-järjestelmä. Tutkimuksen kohteena olivat rannikkoalueiden pelastuslaitokset, joilla on keskeinen vastuu rannikko- ja sisävesialueilla tapahtuvien ympäristövahinkojen torjunnassa. Työn tarkoituksena oli selvittää, kuinka laajasti ja millä tavoin MERT-järjestelmää käytetään pelastuslaitoksilla sekä millaiseksi käyttäjät kokevat oman osaamisensa ja järjestelmään liittyvän koulutuksen. Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisesti. Keskeisenä aineistona käytettiin pelastuslaitosten MERT-käyttäjille suunnattua kyselyä, jolla kartoitettiin käyttäjäkokemuksia järjestelmän käytöstä, hyödynnettävyydestä ja koulutuksesta. Tämän sekä omakohtaisten kokemusten avulla pyrittiin muodostamaan kokonaiskuva MERT-järjestelmän todellisesta käytöstä pelastuslaitoksilla. Tulosten perusteella MERT-järjestelmän käyttö pelastuslaitoksilla osoittautui epätasaiseksi. Järjestelmää hyödynnettiin pääasiassa vain suuremmissa ympäristövahinkotilanteissa, jos silloinkaan. Pienemmät pelastuslaitosjohtoiset tehtävät jäivät usein kirjaamatta MERT-järjestelmään. Käyttäjät ovat pääosin päällystöön kuuluvia ja tilannekeskuksien henkilökuntaa, eikä järjestelmä ollut vakiintunut osaksi alipäällystön toimintaa. Käyttäjät kokivat MERT-järjestelmän hyödylliseksi yhteisen tilannekuvan muodostamisessa, suunnittelussa ja moniviranomaisyhteistyössä, mutta järjestelmän rinnakkaiskäyttö muiden johtamis- ja kirjausjärjestelmien kanssa koettiin kuormittavaksi. Koulutuksen osalta havaittiin, että käyttäjien osaamistaso vaihteli merkittävästi ja koulutuksen hyödyntäminen oli osin satunnaista. Johtopäätöksenä todettiin, että MERT-järjestelmän asema rannikkoalueiden ympäristövahinkojen torjunnassa on keskeinen, mutta sen käyttö ei ole vielä vakiintunut kaikilla pelastuslaitoksilla. Järjestelmän tehokkaampi hyödyntäminen edellyttää selkeämpiä kansallisia linjauksia pelastuslaitosten kirjauskäytännöistä, koulutuksen systemaattisempaa toteuttamista sekä MERT-järjestelmän roolin vahvistamista osana pitkäkestoisten ympäristövahinkotilanteiden johtamista.; The thesis examined the use of the MERT system by coastal rescue departments. The Marine Environment Response Tool (MERT) is a management and situational awareness system for environmental damage prevention, owned and maintained by the Finnish Border Guard, specifi-cally designed for managing marine environmental accidents. The system was put into opera-tional use in 2022 to replace the previous BORIS2 system. The focus of the study was on coastal rescue services, which have a key responsibility in environmental damage in coastal and inland waters. The purpose of the thesis was to find out how extensively and in what ways the MERT system is used by rescue services, and what the users feel about their own expertise and the training related to the system. The study was carried out using a mixed method approach. A survey aimed at MERT users of rescue services was used as the key material to map user experiences of the use, usability and training of the system. The survey results, together with the author’s professional experience, were used to form an overall picture of the actual use of the MERT system by rescue services. Based on the results, the use of the MERT system by rescue services turned out to be uneven. The system was mainly used only in larger environmental damage situations, if at all. Smaller rescue department-led missions were often left unregistered in the MERT system. The users are mainly officers and situation centre staff, and the system was not established as part of the rou-tine operational activities. Users found the MERT system particularly useful in forming, planning and multi-authority co-operation on a shared situational picture, but the parallel use of the system with other management and logging systems was perceived as a burden. In terms of training, it was found that the level of competence of the users and utilisation of training varied significantly. The conclusion was that the role of the MERT system in combating environmental damage in coastal areas is central, but its use has not yet been established in all rescue services. More efficient utilisation of the system requires clearer national policies on the recording practices of rescue departments, more systematic implementation of training, and the strengthening of the MERT system's role as part of the management of long-term environmental damage situations. 2026-04-23T07:41:40Z