Liikkumisesta 2010-luvun oopperassa : Tarkastelua liikkeen merkityksestä kolmessa Metropolian oopperaproduktiossa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkitaan laadullisella otteella, mikä on liikkumisen merkitys 2010-luvun oopperassa. Työssä kysytään myös, onko liikkeestä oopperaproduktiossa mahdollisesti etua tai onko se haaste. Aihe kumpuaa tekijän taiteellisesta ajattelutavasta ja kiinnostuksesta liikelähtöiseen esittävään taiteeseen sekä hänen töistään oopperaproduktioissa. Työ koostuu johdannosta, lyhyestä kirjallisuuskatsauksesta, menetelmien esittelystä, aineistosta, analyysistä ja pohdinnasta. Aineistoa ovat kirjoittajan havainnot kolmesta Metropolia Ammattikorkeakoulun oopperaproduktiosta vuosilta 2012 ja 2015, kolmen oopperan tekijän teemahaastattelut sekä keskusteluja alalla toimivien henkilöiden kanssa.

Johdannossa perustellaan tutkimus ja esitellään kirjoittajan kiinnostusta aiheeseen. Teoria-osiossa kuvataan oopperan perinnettä ja tätä päivää sekä avataan joitain tanssin ja fyysisen teatterin muotoja ja käsitteitä. Haastateltavat ovat oopperaohjaaja Ville Saukkonen, baritoni Esa Ruuttunen sekä sopraano Tuula Saarensola. Produktioita on kolme. Moderni versio Mozartin Taikahuilusta, Taikahuilu2012 (2012) oli luonteeltaan pedagoginen produktio. Siinä kirjoittaja toimi tanssin ja liikeilmaisun opettajana, koreografina ja apulaisohjaajana. Reinin-tyttäret – kohtauksia Wagnerin oopperoista -oopperakonsertti (2015) oli kirjoittajan debyytti nykyoopperaohjaajana. Se rakentui Wagnerin teoksista, erityisesti Reininkulta -oopperasta. Monteverdin L´Orfeo -barokkioopperan modernissa versiossa (2015) kirjoittaja oli koreografi.

Tutkimuksessa sanoja liike ja liikkuminen käytetään synonyymeinä. Työssä pohditaan liikkumisen merkitystä tämän päivän oopperaproduktion eri vaiheissa harjoituksista esityksiin. Työssä todetaan, että nykyajan ooppera on taidelaji, jossa liikkeellä on monia merkityksiä. Toisaalta se voi myös olla haaste esimerkiksi ajan käytön ja laulutekniikan säilymisen kannalta. Ooppera on historiallisesti eri taidelajien: musiikin, tanssin, näyttelijäntyön, lavastuksen ja puvustuksen fuusio. Eri aikoina se on näyttäytynyt enemmän ja usein vähemmän liikelähtöisenä esittävänä taiteena. Työ valottaa oopperatalon ulkopuolisessa produktiossa työskentelyä 2010-luvulla liikkeellisestä työskentelemisestä kiinnostuneille esittävän taiteen tekijöille. Oopperasta kiinnostunut, voi työn avulla tutustua liikkeen kautta työskentelevien taiteilijoiden ja pedagogien mahdollisiin työtehtäviin nykyajan oopperaproduktioissa.

This thesis studies the significance of movement in opera productions in the 2010s. Its intent is to ask whether movement is beneficial for opera, or whether it is a challenge. The subject area stems from the author's artistic thinking, and interest in physical theatre and dance as forms of movement based performing art, as well as from her work in Metropolia's opera productions. The thesis is based on the author's observations in three opera productions at Metropolia University of Applied Science. It also includes theme interviews and discussions with artists in the field of opera.

The theoretical section describes opera tradition, modern opera, and some forms of movement based performing art. The interviewees are opera director Ville Saukkonen, baritone Esa Ruuttunen and soprano Tuula Saarensola. Three productions are discussed. Taika-huilu2012 (2012) was a modern version of Mozart’s Magic Flute. The production had an educational nature and the author worked in it as a dance and movement teacher, a choreographer and a director’s assistant. A contemporary opera piece Reinintyttäret – scenes from Wagner's operas – an opera concert (2015), directed and dramatized by the author, is based mostly in Wagner’s Rheingold. In a modern version of Monteverdi’s L'Orfeo-opera (2015), she was a choreographer. The study explores the role of the body and movement in different stages of today's opera production from rehearsals to the performances. It is considered that in today’s opera, movement has many different roles, but the use of movement can also be challenging in terms of the use of time or singing technique. Opera is historically a fusion of different art forms: music, acting, dancing, staging and costumes. At various times, the importance of movement in opera has appeared to be more, or often less visible. The thesis presents the possible nature of the work done with movement in 2010s opera productions outside the opera houses. It can open up the possible roles of artists working through movement methods in today's opera.