Hirsirakennuksen tiiviysmittaus ja lämpökuvaus
Helenius, Jami (2015)
Helenius, Jami
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218818
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218818
Tiivistelmä
Energiatehokkuuteen panostaminen on lisääntynyt huomattavasti suomalaisessa rakentamisessa viime vuosikymmeninä muun muassa tiukentuneiden määräysten takia. Merkittävä tekijä energiatehokkuuteen pyrkimisessä on rakennuksen ilmatiiviys ja sen todentaminen. Ilmatiiviys pystytään selvittämään tiiviysmittauksella ja sen yhteydessä tehtävällä lämpökuvauksella. Tiiviysmittausta käytetään uudisrakentamisen laadunvalvontamenetelmänä ja kartoitettaessa vanhojen rakennuksien korjaustarvetta energiatehokkuuden parantamiseksi.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää yli kaksikymmentä vuotta vanhan hirsirakennuksen ilmatiiviys tiiviysmittauksella ja kartoittaa pahimmat ilmavuotokohdat lämpökuvauksella. Lisäksi opinnäytetyössä käytiin läpi tiiviysmittauksen ja lämpökuvauksen teoriaa.
Tiiviysmittaus ja lämpökuvaus suoritettiin 13.10.2015 Orivedellä sijaitsevassa kohteessa TAMK:n mittauspalvelun rakennuslaboratorion mittauslaitteistolla. Työhön kuuluivat tiiviysmittauksen esivalmistelut, varsinaiset puhallussarjat sekä lämpökuvaus 2 Pa:n ja 50 Pa:n alipaineessa ilmavuotokohtien paikantamiseksi ja korostamiseksi. Mittauksessa pyrittiin seuraamaan pääpiirteittäin standardin SFS-EN 13829 sekä RT 80-10974:n mukaisia ohjeita.
Työn tuloksena saatiin mitattua rakennukselle ilmavuotoluvut n50 ja q50, joita voidaan käyttää rakennuksen lämmöntarpeen laskennassa esimerkiksi energiatodistusta varten. n50 oli 10,02 (1/h) ja q50-luvuksi saatiin 8,72 (m3/(h m2)). Lisäksi opinnäytetyössä saatiin lämpökuvattua rakennuksen ulkovaipan suurimmat ilmavuotokohdat sisä- ja ulkopuolelta.
Mittaus suoritettiin onnistuneesti hyvissä sääolosuhteissa. Saaduista ilmavuotoluvuista selviää, että nykyään käytössä olevalla tiiviysmittausluokituksella hirsirakennuksen tiiviysluokka on huono. Rakennuksen tiiviys on kuitenkin yhteneväinen vertailtaessa sitä vuosina 1940–1999 rakennettuihin pientaloihin. Hirsirakennuksen pahimmiksi ilmavuotokohdiksi selvitettiin lämpökuvauksella sen nurkat, hirsien liitoskohdat sekä ikkunoiden ja ovien karmit. Opinnäytetyö opetti paljon tiiviysmittausten ja lämpökuvausten suorittamisesta.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää yli kaksikymmentä vuotta vanhan hirsirakennuksen ilmatiiviys tiiviysmittauksella ja kartoittaa pahimmat ilmavuotokohdat lämpökuvauksella. Lisäksi opinnäytetyössä käytiin läpi tiiviysmittauksen ja lämpökuvauksen teoriaa.
Tiiviysmittaus ja lämpökuvaus suoritettiin 13.10.2015 Orivedellä sijaitsevassa kohteessa TAMK:n mittauspalvelun rakennuslaboratorion mittauslaitteistolla. Työhön kuuluivat tiiviysmittauksen esivalmistelut, varsinaiset puhallussarjat sekä lämpökuvaus 2 Pa:n ja 50 Pa:n alipaineessa ilmavuotokohtien paikantamiseksi ja korostamiseksi. Mittauksessa pyrittiin seuraamaan pääpiirteittäin standardin SFS-EN 13829 sekä RT 80-10974:n mukaisia ohjeita.
Työn tuloksena saatiin mitattua rakennukselle ilmavuotoluvut n50 ja q50, joita voidaan käyttää rakennuksen lämmöntarpeen laskennassa esimerkiksi energiatodistusta varten. n50 oli 10,02 (1/h) ja q50-luvuksi saatiin 8,72 (m3/(h m2)). Lisäksi opinnäytetyössä saatiin lämpökuvattua rakennuksen ulkovaipan suurimmat ilmavuotokohdat sisä- ja ulkopuolelta.
Mittaus suoritettiin onnistuneesti hyvissä sääolosuhteissa. Saaduista ilmavuotoluvuista selviää, että nykyään käytössä olevalla tiiviysmittausluokituksella hirsirakennuksen tiiviysluokka on huono. Rakennuksen tiiviys on kuitenkin yhteneväinen vertailtaessa sitä vuosina 1940–1999 rakennettuihin pientaloihin. Hirsirakennuksen pahimmiksi ilmavuotokohdiksi selvitettiin lämpökuvauksella sen nurkat, hirsien liitoskohdat sekä ikkunoiden ja ovien karmit. Opinnäytetyö opetti paljon tiiviysmittausten ja lämpökuvausten suorittamisesta.