KIRKKO ON NIIN SEMMOINEN MINUN YHTEISÖ : Aikuistuvien isosten ajatuksia kirkosta ja kirkon jäsenyydestä
Winqvist, Rosa (2015)
Winqvist, Rosa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111716627
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111716627
Tiivistelmä
Winqvist, Rosa. Kirkko on niin semmoinen minun yhteisö. Aikuistuvien isosten ajatuksia kirkosta ja kirkon jäsenyydestä. Diak Etelä, syksy 2015, 72 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) + Kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia isosena toimivien tai toimineiden aikuistuvien nuorten ajatuksia kirkon jäsenyydestä ja kirkon yrityskuvasta. Tavoitteena oli selvittää, mitä jäsenyys merkitsee aikuistuville isosille. Tavoitteena oli myös selvittää, mitä aikuistuneet isoset ajattelevat kirkon kannanotoista ja pitäisikö kirkon heidän mielestään ottaa selkeämmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Opinnäytetyö liittyy Kansainväliseen rippikoulututkimushankkeeseen (2012–2016), jonka puitteissa tutkitaan kirkon rippikoulu- ja nuorisotyötä yhdeksässä Euroopan maassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli syventää ja tarkentaa tutkimushankkeen Suomessa toteutetussa määrällisessä osiossa vuonna 2013 saatuja tuloksia.
Työssä käytettiin kvalitatiiviselle eli laadulliselle tutkimukselle ominaisia metodeja. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista isosen tehtävissä toimivaa tai toiminutta aikuistuvaa nuorta eri puolilta Suomea. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teemoittelun menetelmillä.
Kirkkoon kuuluminen oli suurimmalle osalle tutkimukseen osallistuneista aikuistuvista isosista luonnollinen valinta. Kirkon jäsenyys merkitsi aikuistuville isosille etenkin yhteisöön kuulumista ja mahdollisuutta osallistua kirkon mielekkääksi koettuun toimintaa. Jäsenyys nähtiin merkityksellisenä myös kirkon tarjoamien palveluiden ja sen tekemän tärkeän työn sekä suomalaisen perinteen ja tapakulttuurin kannalta. Jäsenyys nähtiin merkityksellisenä myös hengellisten syiden, kuten jumalanpalveluselämän ja kristillisen uskon, kannalta. Aikuistuvien isosten kirkon toimintaan osallistuminen vähenee, kun he lähestyvät nuoren aikuisen ikävaihetta, ja heidän on silloin vaikeampi löytää kirkosta mielekästä toimintaa. Valtaosa aikuistuvista isosista oli kuitenkin kiinnostunut osallistumaan kirkon toimintaan myös tulevaisuudessa.
Seurakuntayhteys ja kirkon jäsenyys nähtiin eri asioina, ja osa aikuistuvista isosista erotti kirkon ja seurakunnan mielikuvien tasolla toisistaan. Siinä missä oma seurakunta tuntui läheiseltä, kirkko instituutiona tuntui kaukaiselta ja vaikeasti lähestyttävältä. Valtaosa aikuistuvista isosista piti kirkon moniäänistä luonnetta ja avoimia ja joustavia kannanottoja hyvänä asiana. Kirkon sanoman ytimen nähtiin olevan yhteisessä uskossa ja lähimmäisenrakkaudessa. Osa aikuistuvista isosista kuitenkin toivoi kirkolta selkeämpiä kannanottoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Rohkeampien kannanottojen ja linjausten nähtiin selkiyttävän kirkon profiilia ulospäin ja antavan kirkon jäsenille suunnan, mihin ajatuksensa samaistaa.
Asiasanat: Isostoiminta, nuoret aikuiset, kirkon jäsenyys, kvalitatiivinen tutkimus, teemahaastattelu
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia isosena toimivien tai toimineiden aikuistuvien nuorten ajatuksia kirkon jäsenyydestä ja kirkon yrityskuvasta. Tavoitteena oli selvittää, mitä jäsenyys merkitsee aikuistuville isosille. Tavoitteena oli myös selvittää, mitä aikuistuneet isoset ajattelevat kirkon kannanotoista ja pitäisikö kirkon heidän mielestään ottaa selkeämmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Opinnäytetyö liittyy Kansainväliseen rippikoulututkimushankkeeseen (2012–2016), jonka puitteissa tutkitaan kirkon rippikoulu- ja nuorisotyötä yhdeksässä Euroopan maassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli syventää ja tarkentaa tutkimushankkeen Suomessa toteutetussa määrällisessä osiossa vuonna 2013 saatuja tuloksia.
Työssä käytettiin kvalitatiiviselle eli laadulliselle tutkimukselle ominaisia metodeja. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista isosen tehtävissä toimivaa tai toiminutta aikuistuvaa nuorta eri puolilta Suomea. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teemoittelun menetelmillä.
Kirkkoon kuuluminen oli suurimmalle osalle tutkimukseen osallistuneista aikuistuvista isosista luonnollinen valinta. Kirkon jäsenyys merkitsi aikuistuville isosille etenkin yhteisöön kuulumista ja mahdollisuutta osallistua kirkon mielekkääksi koettuun toimintaa. Jäsenyys nähtiin merkityksellisenä myös kirkon tarjoamien palveluiden ja sen tekemän tärkeän työn sekä suomalaisen perinteen ja tapakulttuurin kannalta. Jäsenyys nähtiin merkityksellisenä myös hengellisten syiden, kuten jumalanpalveluselämän ja kristillisen uskon, kannalta. Aikuistuvien isosten kirkon toimintaan osallistuminen vähenee, kun he lähestyvät nuoren aikuisen ikävaihetta, ja heidän on silloin vaikeampi löytää kirkosta mielekästä toimintaa. Valtaosa aikuistuvista isosista oli kuitenkin kiinnostunut osallistumaan kirkon toimintaan myös tulevaisuudessa.
Seurakuntayhteys ja kirkon jäsenyys nähtiin eri asioina, ja osa aikuistuvista isosista erotti kirkon ja seurakunnan mielikuvien tasolla toisistaan. Siinä missä oma seurakunta tuntui läheiseltä, kirkko instituutiona tuntui kaukaiselta ja vaikeasti lähestyttävältä. Valtaosa aikuistuvista isosista piti kirkon moniäänistä luonnetta ja avoimia ja joustavia kannanottoja hyvänä asiana. Kirkon sanoman ytimen nähtiin olevan yhteisessä uskossa ja lähimmäisenrakkaudessa. Osa aikuistuvista isosista kuitenkin toivoi kirkolta selkeämpiä kannanottoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Rohkeampien kannanottojen ja linjausten nähtiin selkiyttävän kirkon profiilia ulospäin ja antavan kirkon jäsenille suunnan, mihin ajatuksensa samaistaa.
Asiasanat: Isostoiminta, nuoret aikuiset, kirkon jäsenyys, kvalitatiivinen tutkimus, teemahaastattelu