Rikoslain 10 luvun mukainen rikoshyödyn menettäminen
Laitinen, Merja (2015)
Laitinen, Merja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120719694
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120719694
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa rikoslain (39/1889) 10 luvun mukaisista menettämisseuraamuksista sekä ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 14 §:n mukaisista keinotekoisista järjestelyistä. Opinnäytetyössä syvennytään tarkemmin rikoslain mukaisiin menettämisseuraamuksiin. Ulosottokaarta käsitellään pintapuolisesti 8 luvun turvaamistoimeen liittyvien säännösten osalta sekä sivullisen aseman osalta ulosottomenettelyssä ja syvemmin perehdytään 4 luvun 4 §:n mukaisiin keinotekoisiin järjestelyihin. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, julkisoikeudellinen tutkimus. Opinnäytetyön oikeudellinen viitekehys koostuu pääosin rikoslaista, ulosottokaaresta, esitutkintalaista, pakkokeinolaista, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä sekä lain valmisteluasiakirjoista.
Tutkimuksen tarkoituksena on myös tuoda esille eri oikeuslähteistä, miten poliisien tulisi erilaisissa konkreettisissa tilanteissa menetellä, jotta toisaalta ihmisten perustuslaillinen oikeusturva toteutuisi ja toisaalta rikoshyödyn sekä ulosotettavan varallisuuden mahdollisimman kustannustehokas toiminta saataisiin toteutettua. Samalla syntyy tietoa poliisihallinnolle ja ulosottoviranomaisille sekä vertailutietoa sivullisjärjestelyillä siirretyn omaisuuden poisottamista rikoslain ja ulosottokaaren näkökulmista. Tämän opinnäytetyössä tehdään oikeusvertailua muiden maiden voimassa olevaan oikeuteen ja vertaillaan sitä Suomen oikeustilaan. Tällä keinolla saavutetaan työelämää tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi mahdollisesti kehittää.
Tutkimuksen keskeisimmät havainnot liittyvät esitutkinnassa tehtäviin toimintamalleihin ja poliisien tietämykseen menettämisseuraamusten soveltamisesta. Rikoshyödyn jäljitystoiminta on poliisin esitutkintatoimista rahallisesti kannattavinta toimintaa ja siihen tulisi esitutkinnan aikana myös panostaa. Tutkimuksen havainnot liittyvät myös laajennetun rikoshyödyn säännöksen ja keinotekoisen järjestelyn säännöksen soveltamiseen oikeuskäytännössä sekä näiden säännösten näyttökynnyksen erilaisuuteen ja siitä esiin tuleviin ongelmiin. Tutkimuksessa käsitellään myös vireillä olevaa lakiuudistusta koskien rikoslain 10 luvun menettämisseuraamuksia ja pohditaan lakiuudistuksen mahdollisia vaikutuksia oikeuskäytäntöön ja säännösten soveltamiseen tulevaisuudessa.
Tutkimuksen tarkoituksena on myös tuoda esille eri oikeuslähteistä, miten poliisien tulisi erilaisissa konkreettisissa tilanteissa menetellä, jotta toisaalta ihmisten perustuslaillinen oikeusturva toteutuisi ja toisaalta rikoshyödyn sekä ulosotettavan varallisuuden mahdollisimman kustannustehokas toiminta saataisiin toteutettua. Samalla syntyy tietoa poliisihallinnolle ja ulosottoviranomaisille sekä vertailutietoa sivullisjärjestelyillä siirretyn omaisuuden poisottamista rikoslain ja ulosottokaaren näkökulmista. Tämän opinnäytetyössä tehdään oikeusvertailua muiden maiden voimassa olevaan oikeuteen ja vertaillaan sitä Suomen oikeustilaan. Tällä keinolla saavutetaan työelämää tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi mahdollisesti kehittää.
Tutkimuksen keskeisimmät havainnot liittyvät esitutkinnassa tehtäviin toimintamalleihin ja poliisien tietämykseen menettämisseuraamusten soveltamisesta. Rikoshyödyn jäljitystoiminta on poliisin esitutkintatoimista rahallisesti kannattavinta toimintaa ja siihen tulisi esitutkinnan aikana myös panostaa. Tutkimuksen havainnot liittyvät myös laajennetun rikoshyödyn säännöksen ja keinotekoisen järjestelyn säännöksen soveltamiseen oikeuskäytännössä sekä näiden säännösten näyttökynnyksen erilaisuuteen ja siitä esiin tuleviin ongelmiin. Tutkimuksessa käsitellään myös vireillä olevaa lakiuudistusta koskien rikoslain 10 luvun menettämisseuraamuksia ja pohditaan lakiuudistuksen mahdollisia vaikutuksia oikeuskäytäntöön ja säännösten soveltamiseen tulevaisuudessa.