Hengitän ja tunnen kehoni : Luova liike psykofyysisessä fysioterapiassa

Abstract

Tämän kehittämistehtävän tarkoituksena oli tarkastella luovaa liikettä osana psykofyysistä fysioterapiaprosessia. Luovaa liikettä käsiteltiin tanssi- ja liiketerapian näkökulmasta sekä havainnointi- että terapiamenetelmänä. Psykofyysisen fysioterapian näkemystä kuvattiin ruumiinkuvakäsitteen avulla. Käytännön kokemuksia tuotiin esille sekä yksilöterapiassa että kehotietoisuusryhmässä. Tässä työssä asiakkaiden kokemukset nousivat esille terapeutin arvioimana. Kehittämistehtävä toteutettiin aikuispsykiatrian poliklinikalla osana psykofyysisen fysioterapian terapiatyöskentelyä.

Kehittämistehtävän perusteella luovan liikkumisen kautta kontakti omaan kehon käyttöön ja liikkumistapaan lisääntyi. Liiketyöskentely edisti muun muassa kehokontaktia, kehon juurrutusta, lihasjännityksen vähenemistä ja hengityksen vapautumista. Muutoksia oli havaittavissa myös liikeilmaisun laajentumisessa ja rohkaistumisessa uusien liikelaatujen kokeilemiseen. Lisäksi liikkeen ja tunnetilan välistä yhteyttä tiedostettiin aikaisempaa selvemmin. Luova liike oli myös merkittävä non-verbaalisen vuorovaikutuksen kanava sekä yksilö- että ryhmäterapiassa. Kehotietoisuusryhmässä ryhmäläiset rohkaistuivat keskinäisessä vuorovaikutuksessaan, joka näkyi verbaalisena, liikkeellisenä ja kehollisena kommunikaationa.

Luovan liikkeen soveltaminen psykofyysiseen yksilö- ja ryhmäterapiaan on melko harvinaista. Luovan liikkumisen yhdistäminen osaksi terapiatyöskentelyä tukee yksilön oppimisprosessia, jossa hän työskentelee kehon, liikkeen ja mielen tasolla. Terapiaprosessissa korostuu leikki, liikeimprovisaatio, luovuus ja vuorovaikutuksessa toimiminen. Kehittämistehtävän perusteella voi todeta, että luovalla liikkeellä on mielen ja kehon integraatiota edistävä merkitys. Luovaan liiketyöskentelyyn kuuluva psykoterapeuttinen painotus on tanssiterapian erityispiirre ja jää puuttumaan muista terapiamuodoista. Luovaa liiketyöskentelyä olisikin nykyistä enemmän sovellettava myös muihin terapiamuotoihin, kuten esimerkiksi psykofyysiseen fysioterapiaan.

The purpose of this thesis was to depict the use of creative movement in psychophysical physiotherapy. The priority was to conceive the meaning of creative movement in individual and group therapy setting. Creative movement is a method of dance and movement therapy and furthermore it is used in assessment of the movement qualities. The aspect of psychophysical physiotherapy has been illustrated by the concept of body image. The practical observations of creative movement associated with psychophysical physiotherapy were perceived and interpreted by the physiotherapist. Thesis was accomplished in adult psychiatry setting.

According to this study creative movement had significance in patient´s sensation of their bodies and movement patterns. Movement exercises affected positively to body contact, grounding, releasing muscle tension and breathing. Positive significances were observed in quality of movement, when patients advanced in the diversity of movement patterns. Beside that the interaction between the movement and the emotion were more clearly recognized. Creative movement was also significant in nonverbal communication both in individual and in group therapy sessions. Especially in the body awareness group setting the participants advanced in their intercommunication skills that was perceived verbally, bodily and by movements.

Applying creative movement in psychophysical physiotherapy is quite uncommon. Combining creative aspect of movement on therapy setting enhances the learning process. In this process a patient is interacting with his or hers body, movement and mind. The therapy process emphasizes the importance of play, movement improvisation, creativity and interaction. This study demonstrated that creative movement has positive significance for body and mind integration. Creative movement is based on dance and movement therapy and there it has a psychotherapeutic approach. This psychotherapeutic emphasis is an essential part of the movement improvisation in dance and movement therapy and in that aspect and usage it doesn’t occur in other therapy methods.

In future research the focus should be on experimental and developing research related to combining the creative movement on the other forms of therapy. Altogether, the methods of dance and movement therapy and other therapies should be combined, including combining the creative movement on psychophysical physiotherapy.