Alle 65-vuotiaiden asiakkaiden omaishoidon tuen arviointi ja toimintakykymittarit

Abstract

Opinnäytetyö koskee Helsingin kaupungin omaishoidon tuen aikuisia (16-64-vuotiaita) asiakkaita ja heidän toimintakykynsä ja avuntarpeensa arvioinnissa käytettäviä toimintakykymittareita. Tavoitteena oli löytää sosiaaliohjaajien arviointityön tueksi uusi, käyttötarkoitukseen sopiva mittari, sekä selvittää sosiaaliohjaajien hyvälle toimintakykymittarille asettamat vaatimukset.

Testattavat mittarit valittiin suomalaisen toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin asiantuntijaverkoston ylläpitämästä Toimia-tietokannasta. Tutkimukseen osallistuneet sosiaaliohjaajat koekäyttivät valitut kaksi mittaria ja sitten heidät haastateltiin puolistrukturoitua kyselylomaketta käyttäen. Haastattelut äänitettiin ja analysoitiin laadullista sisällön analyysimenetelmää käyttäen.

Opinnäytetyön tulosten perusteella kumpikaan koekäytetyistä mittareista ei täysin vastannut sosiaaliohjaajien hyvälle toimintakykymittarille asettamia vaatimuksia. Heidän kokemuksissaan oli havaittavissa melko suuria eroja niin koekäytössä olleiden mittareiden kuin myös hyvälle mittarille asetettujen vaatimusten suhteen.

Näitä tuloksia on mahdollista hyödyntää uutta toimintakykymittaria hankittaessa. Ensin olisi syytä selvittää toimintakykymittarin funktio ja suhde hoito- ja palvelusuunnitelmaan omaishoidon tuen arvioinnissa, sekä sosiaaliohjaajien toimintakykymittarin käyttöön liittyvä työtapa kotikäynnillä. Tärkeintä olisi yhdenmukaistaa mittausmenetelmät hoidettavien tasavertaisen kohtelun takaamiseksi omaishoidon tuen arvioinnissa.

This thesis concerns the adult clients (16 to 64 years old) of the Support Services for Informal Care at the Helsinki Municipality and the tools used to measure their functioning and need for assistance. The aim was to find a new, appropriate measuring tool to support the needs assessment by social instructor, as well as to identify the qualities that the social instructors require of a good measuring tool.

The measuring tools to be tested were selected from a database called Toimia, maintained by a Finnish expert network specializing in the measurement and assessment of functioning. The social instructors that participated in this study tested the selected two measuring tools and then they were interviewed with the help of a semi-structured questionnaire. The interviews were recorded and the material analysed using the qualitative content analysis method.

According to the results of the study, none of the two tested measuring tools corresponded entirely the requirements that the social instructors have for a good tool. Quite important differences were found in their experiences concerning both the measuring tools tested and the requirements they had for a good tool.

These results can be useful in the identification of a new tool to measure the functionality of clients needing informal care. However, it would be necessary first to clarify the function of the tool and its relationship with the care and service plan within the needs assessment process, as well as the way how the social instructors use the tool during the visits to the clients. The most important issue would be to harmonize the measuring methods in order to ensure equality of treatment of the clients in the needs assessment for informal care.