Kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä päiväkodin arjessa
Linsiö, Leena; Nykänen, Sanna (2016)
Linsiö, Leena
Nykänen, Sanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603072932
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603072932
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä ja sen toteutumisesta päiväkodin arjessa espoolaisissa päiväkodeissa. Tavoitteena oli lisäksi kerätä käytännön esimerkkejä sellaisista toimintatavoista, mitä haastateltavien kasvattajien päiväkodeissa on käytössä liittyen kestävän kehityksen ulottuvuuksiin, etenkin sosiaaliseen ja ekologiseen. Opinnäytetyön aihe lähti Espoon kaupungin varhaiskasvatuksen toiveesta selvittää, miten sen varhaiskasvatussuunnitelmaan yhdeksi painopisteeksi nostettu kestävä kehitys näkyy ja toteutuu käytännössä.
Opinnäytetyö on laadullinen, ja aineisto kerättiin haastattelemalla Espoon kunnallisissa päiväkodeissa työskenteleviä kasvattajia. Haastatteluja toteutettiin yhteensä neljä, joista kolme oli parihaastatteluita ja yksi ryhmähaastattelu. Kasvattajia näihin haastatteluihin osallistui yhdeksän ja he edustivat seitsemää päiväkotia. Haastattelut olivat teemahaastatteluita ja ne toteutettiin toukokuussa sekä elo-syyskuussa 2015. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysia.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kestävän kehityksen ekologinen ulottuvuus toteutuu kyseisissä päiväkodeissa monipuolisesti. Esimerkiksi jätteiden lajittelu, kierrätys ja lähiympäristön hyödyntäminen sekä ympäristökasvatus ovat vakiintuneita toimintamuotoja kaikissa näissä yksiköissä. Suurin osa haastateltavista näki päiväkodin toiminnassa monia sosiaalisen ulottuvuuden toimintatapoja, mutta osalle haastateltavista oli vaikea tunnistaa, mitkä päiväkodin toiminnoista liittyvät kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuteen. Näitä toimintamalleja kuitenkin oli jokaisessa päiväkodissa, koska varhaiskasvatusta itsessään voidaan pitää hyvin pitkälti sosiaalisesti kestävän kehityksen mukaisena. Toisaalta kestävän kehityksen koettiin vielä nykyäänkin olevan melko vahvasti henkilöön sitoutunutta. Mikäli päiväkodista puuttui sen vastuulleen ottanut työntekijä, jäi kestävän kehityksen ulottuvuuksien avaaminen ja toteutuminen päiväkodissa melko vähäiseksi.
Kehittämistarpeita voidaan tämän opinnäytetyön perusteella katsoa olevan etenkin kestä-vän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden määrittelyssä sekä siinä, miten sen saisi tietoiseksi toimintamalliksi ja osaksi toiminnan suunnittelua. Lisäksi tulisi pohtia miten päiväkotien koko henkilökunta saataisiin perehdytettyä ja sitoutumaan kestävän kehityksen periaatteisiin, jolloin toteutuminen ei olisi henkilöstä riippuvaa.
Opinnäytetyö on laadullinen, ja aineisto kerättiin haastattelemalla Espoon kunnallisissa päiväkodeissa työskenteleviä kasvattajia. Haastatteluja toteutettiin yhteensä neljä, joista kolme oli parihaastatteluita ja yksi ryhmähaastattelu. Kasvattajia näihin haastatteluihin osallistui yhdeksän ja he edustivat seitsemää päiväkotia. Haastattelut olivat teemahaastatteluita ja ne toteutettiin toukokuussa sekä elo-syyskuussa 2015. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysia.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kestävän kehityksen ekologinen ulottuvuus toteutuu kyseisissä päiväkodeissa monipuolisesti. Esimerkiksi jätteiden lajittelu, kierrätys ja lähiympäristön hyödyntäminen sekä ympäristökasvatus ovat vakiintuneita toimintamuotoja kaikissa näissä yksiköissä. Suurin osa haastateltavista näki päiväkodin toiminnassa monia sosiaalisen ulottuvuuden toimintatapoja, mutta osalle haastateltavista oli vaikea tunnistaa, mitkä päiväkodin toiminnoista liittyvät kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuteen. Näitä toimintamalleja kuitenkin oli jokaisessa päiväkodissa, koska varhaiskasvatusta itsessään voidaan pitää hyvin pitkälti sosiaalisesti kestävän kehityksen mukaisena. Toisaalta kestävän kehityksen koettiin vielä nykyäänkin olevan melko vahvasti henkilöön sitoutunutta. Mikäli päiväkodista puuttui sen vastuulleen ottanut työntekijä, jäi kestävän kehityksen ulottuvuuksien avaaminen ja toteutuminen päiväkodissa melko vähäiseksi.
Kehittämistarpeita voidaan tämän opinnäytetyön perusteella katsoa olevan etenkin kestä-vän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden määrittelyssä sekä siinä, miten sen saisi tietoiseksi toimintamalliksi ja osaksi toiminnan suunnittelua. Lisäksi tulisi pohtia miten päiväkotien koko henkilökunta saataisiin perehdytettyä ja sitoutumaan kestävän kehityksen periaatteisiin, jolloin toteutuminen ei olisi henkilöstä riippuvaa.