Tutkimus vapaaehtoisten vertaistukijoiden ajatuksista ja kokemuksista koskien yhteistyövanhemmuutta
Rouhiainen, Elena (2016)
Rouhiainen, Elena
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603183341
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603183341
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin Ensi- ja turvakotien liiton Neuvokeskuksen valtakunnallisesti koordinoiman Eroneuvo- ja Neuvokahvila-toiminnassa mukana olevien vapaaehtoisten vertaistukijoiden tapoja sekä kokemuksia vanhempien tukemisesta yhteistyövanhemmuuteen. Tutkimuksessani pyrin myös selvittämään miten yhteistyöhön tukemista tulisi vapaaehtoisten vertaistukijoiden peruskoulutuksessa opettaa tai käsitellä, mitä haasteita tai onnistumisia vertaistukijat olivat asian tiimoilta kokeneet ja miten oma kokemus yhteistyöstä toisen vanhemman kanssa vaikuttaa siihen, miten asiasta puhuu asiakkaan kanssa.
Yhteistyövanhemmuuteen tukeminen on yksi vapaaehtoisten vertaistukijoiden peruskoulutuksen teema-alueista, joten vapaaehtoisten odotetaan tukevan asiakkaina olevia vanhempia yhteistyövanhemmuuteen toisen vanhemman kanssa. Opinnäytetyöni toimeksiannolla Neuvokeskus halusi selvittää, miten vapaaehtoiset vertaistukijat toteuttivat peruskoulutuksessa oppimaansa käytännön asiakastyössä. Opinnäytetyöni tutkimus kattoi kaikki tutkimusluvan myöntäneiden kaupunkien Eroneuvo- ja Neuvokahvila-toiminnassa työskentelevät vapaaehtoiset vertaistukijat. Yhteensä tutkimusluvan myöntäneitä kaupunkeja oli seitsemän, joista tutkimukseeni määräaikaan mennessä vastasi kaksikymmentä vapaaehtoista vertaistukijaa. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimus suoritettiin vapaaehtoisille vertaistukijoille lähetettävällä kyselylomakkeella, joka sisälsi yksitoista kysymystä. Kysymyksistä kaikki, ensimmäistä lukuun ottamatta, olivat avoimia kysymyksiä.
Opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä esittelen tämän hetkistä avioeronneisuustilanteen niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Teoreettisessa viitekehyksessä annan tietoa ja tutkimustuloksia eron vaikutuksista lapsiin, lasten oikeuksista eron keskellä sekä asumisjärjestelyiden merkityksestä lapsen kannalta. Lisäksi opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä käsitelen eron jälkeistä vanhemmuutta ja eroauttamista. Opinnäytetyöni lopussa tarkastelen ja pohdin opinnäytetyöni yhteiskunnallista merkitystä, tutkimustuloksiani sekä opinnäytetyöni eettisyyttä ja luotettavuutta.
Opinnäytetyöni tutkimustuloksista kävi ilmi, että suurin osa vapaaehtoisista vertaistukijoista oli hyvin perillä yhteistyövanhemmuus-käsitteestä ja he kokivat siitä asiakkaille puhumisen tärkeänä, varsinkin lasten kannalta. Lisää teoriaa ja esimerkkejä onnistuneesta yhteistyövanhemmuudesta kuitenkin kaivattiin. Vapaaehtoisilta vertaistukijoilta nousi myös esiin toive kuulla, miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset ottavat kantaa esimerkiksi lasten vuoro viikoin asumiseen. Lisäksi tutkimustuloksissa ilmeni kiinnostus keskusteluun, milloin lasta täytyy puolestaan suojella toiselta vanhemmalta, eikä yhteistyövanhemmuus tule kysymykseen. Yleisestikin ottaen asian tiimoilta haluttiin laajempaa, rehellisempää ja kattavampaa keskustelua aiheesta. Eroneuvo ja Neuvokahviloiden haluttiin myös kehittyvän siten, että ne tavoittaisivat entistä paremmin juuri ne vanhemmat, jotka eniten tarvitsisivat apua ja tukea, eikä pelkästään niitä, jotka osaavat sitä itse aktiivisesti hakea.
Yhteistyövanhemmuuteen tukeminen on yksi vapaaehtoisten vertaistukijoiden peruskoulutuksen teema-alueista, joten vapaaehtoisten odotetaan tukevan asiakkaina olevia vanhempia yhteistyövanhemmuuteen toisen vanhemman kanssa. Opinnäytetyöni toimeksiannolla Neuvokeskus halusi selvittää, miten vapaaehtoiset vertaistukijat toteuttivat peruskoulutuksessa oppimaansa käytännön asiakastyössä. Opinnäytetyöni tutkimus kattoi kaikki tutkimusluvan myöntäneiden kaupunkien Eroneuvo- ja Neuvokahvila-toiminnassa työskentelevät vapaaehtoiset vertaistukijat. Yhteensä tutkimusluvan myöntäneitä kaupunkeja oli seitsemän, joista tutkimukseeni määräaikaan mennessä vastasi kaksikymmentä vapaaehtoista vertaistukijaa. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimus suoritettiin vapaaehtoisille vertaistukijoille lähetettävällä kyselylomakkeella, joka sisälsi yksitoista kysymystä. Kysymyksistä kaikki, ensimmäistä lukuun ottamatta, olivat avoimia kysymyksiä.
Opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä esittelen tämän hetkistä avioeronneisuustilanteen niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Teoreettisessa viitekehyksessä annan tietoa ja tutkimustuloksia eron vaikutuksista lapsiin, lasten oikeuksista eron keskellä sekä asumisjärjestelyiden merkityksestä lapsen kannalta. Lisäksi opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä käsitelen eron jälkeistä vanhemmuutta ja eroauttamista. Opinnäytetyöni lopussa tarkastelen ja pohdin opinnäytetyöni yhteiskunnallista merkitystä, tutkimustuloksiani sekä opinnäytetyöni eettisyyttä ja luotettavuutta.
Opinnäytetyöni tutkimustuloksista kävi ilmi, että suurin osa vapaaehtoisista vertaistukijoista oli hyvin perillä yhteistyövanhemmuus-käsitteestä ja he kokivat siitä asiakkaille puhumisen tärkeänä, varsinkin lasten kannalta. Lisää teoriaa ja esimerkkejä onnistuneesta yhteistyövanhemmuudesta kuitenkin kaivattiin. Vapaaehtoisilta vertaistukijoilta nousi myös esiin toive kuulla, miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset ottavat kantaa esimerkiksi lasten vuoro viikoin asumiseen. Lisäksi tutkimustuloksissa ilmeni kiinnostus keskusteluun, milloin lasta täytyy puolestaan suojella toiselta vanhemmalta, eikä yhteistyövanhemmuus tule kysymykseen. Yleisestikin ottaen asian tiimoilta haluttiin laajempaa, rehellisempää ja kattavampaa keskustelua aiheesta. Eroneuvo ja Neuvokahviloiden haluttiin myös kehittyvän siten, että ne tavoittaisivat entistä paremmin juuri ne vanhemmat, jotka eniten tarvitsisivat apua ja tukea, eikä pelkästään niitä, jotka osaavat sitä itse aktiivisesti hakea.