Hyvät käytänteet sosiaalityöntekijän ja sijaisperheen välisessä yhteistyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda näkyväksi hyviä käytänteitä sosiaalityöntekijän ja sijaisperheen välisessä yhteistyössä. Työn tarkoituksena oli selvittää, millaisia sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhempien roolien tulisi olla hyvän yhteistyön saavuttamiseksi, mitä yhteistyö olisi parhaimmillaan sekä mitä odotuksia ja kehittämisehdotuksia sosiaalityöntekijällä ja sijaisvanhemmilla voisi olla yhteistyön parantamiseksi.

Kiinnostus opinnäytetyön tekemiseen syntyi tapaamisessa Pirkanmaan Perhehoitajat ry:n edustajien kanssa. Yhteistyön käytänteet olivat herättäneet keskustelua yhdistyksessä, minkä vuoksi aiheeseen tartuttiin. Aihetta päädyttiin tutkimaan hyvien käytänteiden näkökulmasta. Opinnäytetyö toi esille hyviä yhteistyön käytänteitä erityisesti Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.

Opinnäytetyön teoriaosuus muodostui perhehoidosta, perhehoidon tuesta sekä sitä ohjaavasta lainsäädännöstä. Teoriaosuudessa avattiin myös yhteistyön käsitettä, sijaisvan-hemmuutta sekä sosiaalityöntekijän työnkuvaa.

Työ oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Se toteutettiin haastattelemalla yhtä Tampereen kaupungin sijaishuollossa työskentelevää sosiaalityöntekijää sekä kahta sijaisvanhempaa, joilla oli lapsi sijoitettuna Tampereen kaupungilta. Haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua ja tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.

Teoria tuki opinnäytetyön tuloksia. Sosiaalityöntekijä toimii ylimpänä päätöksentekijänä sekä tukena sijaisperheille, mikä nousi esiin myös opinnäytetyön tuloksista. Sijaisvanhempi huolehtii ensisijaisesti lapsesta sekä toimii sosiaalityöntekijälle arjen yhteistyökumppanina. Parhaimmillaan yhteistyö oli silloin, kun sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välillä vallitsi luottamus. Oleellista toimivalle yhteistyölle oli tuttuus sekä sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välinen pitkäaikainen työskentelysuhde. Tärkeää oli myös jakaa tietoa puolin ja toisin, jotta yhteistyö olisi hyvää. Mahdollisiksi kehittämisehdotuksiksi nousi sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä toteutettava palaute kasvotusten sekä keskustelufoorumit. Lisäksi esitettiin, että laki voisi määritellä asiakaslasten määrää sosiaalityöntekijää kohden.

The purpose of this thesis was to bring out good practices in collaboration between a social worker and a foster family. The purpose was to determine what are the roles of a social worker and a foster parent are, what good collaboration at its best is and what kind of expectations and improvement suggestions could the foster parents and a social worker could have to achieve good collaboration.

This thesis was a qualitative research and was carried out in collaboration with Pirkanmaan Perhehoitajat ry. The theory part consists of family care, legislation on family care and collaboration between a social worker and a foster family. The data were collected by interviewing one social worker from the city of Tampere and two foster parents who had a foster child placed from the city of Tampere. The interviews were conducted by using thematic interview. The data were analyzed using qualitative content analysis.

The theory of this thesis supported the results from the interviews. A social worker made all the decisions concerning the child who was placed in a foster family and acted as a supporter for the family. A foster parent´s primary role was to take care of the child and to be the main partner in co-operation with the social worker. The collaboration between a foster family and a social worker to be at its best required trust, familiarity and long-term cooperation to be at its best. Possible suggestions to improve the collaboration were face-to-face feedback between a social worker and a foster parent, and different kinds of forums. In addition, it was suggested that the number of clients per one social worker could be stated in the law.