Poika joka halusi lentää : Perheiden kokemuksia ja toiminnalle antamia merkityksiä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perhesirkuksesta
Väänänen, Anna (2016)
Väänänen, Anna
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604084027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604084027
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perhesirkustoimintaa perheiden yhteisenä vapaa-ajan kulttuuri- ja harrastustoimintana. Perhesirkus pohjautuu sosiaalisen sirkuksen menetelmään ja taiteen soveltavaan käyttöön. Opinnäytetyön toimeksiantajana ja työelämäyhteytenä oli Lempäälän lasten ja nuorten kulttuurikeskus PiiPoo, jossa toimintamalli on alun perin kehitetty vuonna 2007. Vastaavaa toimintamallia ei tiedetä olevan käytössä muualla Suomessa. Tavoitteena oli tutkia, millaisia kokemuksia toiminta on tuottanut toiminnassa mukana olleille perheille, sekä millaisia merkityksiä perheet antavat sirkustoiminnalle vapaa-ajan kulttuuriharrastuksena.
Tutkimus tehtiin haastattelututkimuksena. Opinnäytetyön taustateoriana käytettiin sosiokulttuurisen innostamisen, vapaa-ajanpedagogiikan, soveltavan taiteen käytön sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin kirjallisuutta ja selvityksiä aiheista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina tammikuussa 2016. Aineistot litteroitiin haastattelijan toimesta ja analysoitiin laadullisen aineistonanalyysin keinoin.
Tutkimustulokset osoittivat, että toiminnassa mukana olleet perheet kokivat perhesirkusharrastuksen yhteisöllisenä ja rikastuttavana vapaa-ajan toimintana. Onnistumisen kokemukset, yhdessä tekeminen, rohkeus kokeilla ja epäonnistua, oman luovuuden löytäminen, yhteisöllisyyden kehittyminen ja vertaistuki sekä ystävystyminen ja ilon ja huumorin tuottaminen olivat keskeisiä kokemuksia ja annettuja merkityksiä. Sirkus on edistänyt tasavertaisuuden kokemusta ryhmässä ja mahdollistanut erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten ulkomaille matkustamisen. Esiintyminen on ollut tärkeä osa sirkusharrastusta. Toiminnassa korostuvat lapsen ja vanhemman tasavertainen toimijuus. Tulokset osoittavat, että sirkus on oikein tuotettuna monipuolinen ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva perheen yhteinen harrastustoimintamuoto. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perheiden sirkustoimintamallin toivotaan jatkuvan ja leviävän laajemmalle alueelle käytettäväksi.
Tutkimus tehtiin haastattelututkimuksena. Opinnäytetyön taustateoriana käytettiin sosiokulttuurisen innostamisen, vapaa-ajanpedagogiikan, soveltavan taiteen käytön sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin kirjallisuutta ja selvityksiä aiheista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmähaastatteluina tammikuussa 2016. Aineistot litteroitiin haastattelijan toimesta ja analysoitiin laadullisen aineistonanalyysin keinoin.
Tutkimustulokset osoittivat, että toiminnassa mukana olleet perheet kokivat perhesirkusharrastuksen yhteisöllisenä ja rikastuttavana vapaa-ajan toimintana. Onnistumisen kokemukset, yhdessä tekeminen, rohkeus kokeilla ja epäonnistua, oman luovuuden löytäminen, yhteisöllisyyden kehittyminen ja vertaistuki sekä ystävystyminen ja ilon ja huumorin tuottaminen olivat keskeisiä kokemuksia ja annettuja merkityksiä. Sirkus on edistänyt tasavertaisuuden kokemusta ryhmässä ja mahdollistanut erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten ulkomaille matkustamisen. Esiintyminen on ollut tärkeä osa sirkusharrastusta. Toiminnassa korostuvat lapsen ja vanhemman tasavertainen toimijuus. Tulokset osoittavat, että sirkus on oikein tuotettuna monipuolinen ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva perheen yhteinen harrastustoimintamuoto. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perheiden sirkustoimintamallin toivotaan jatkuvan ja leviävän laajemmalle alueelle käytettäväksi.