Liikuntaryhmän vaikutus skitsofreniasta kuntoutuvan sosiaaliseen toimintakykyyn
Korkeamäki, Kaisa (2016)
Korkeamäki, Kaisa
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604053876
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604053876
Tiivistelmä
Tämä kehityksellinen opinnäytetyö havainnoi ja arvioi liikuntaryhmän ja siihen osallistumisen vaikutuksia skitsofreniaa sairastavan sosiaaliseen toimintakykyyn. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Orimattilassa sijaitseva tukiasumiskeskus Sarastus, joka kuuluu Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymään. Sarastuksen asiakkaista suurin osa on skitsofreniaa sairastavia ja monilla on lisäksi päihdetaustaa. Asiakkaista koottiin 6 hengen ryhmä, jotka osallistuivat kerran viikossa ohjattuun liikuntaryhmään yhdeksän viikon ajan.
Kyselyjen, palautteen ja ohjaajan osallistuvan havainnoinnin perusteella pyrittiin selvittämään millaisia vaikutuksia ryhmässä liikkuminen tuo yksilöön. Liikuntakerrat sisälsivät tavallista enemmän pari- ja ryhmätehtäviä, mutta myös yksilötehtäviä, jotta voitiin arvioida milloin muutos oli seuraus liikunnasta, milloin ryhmätoiminnasta.
Tulokset osoittivat, että liikuntaryhmällä on positiivinen vaikutus yksilön sosiaalisen toimintakyvyn eheytymiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Suoralta käsin ei voida sanoa johtuvatko yksilössä tapahtuneet muutokset enemmän itse liikunnasta vai ryhmätoiminnasta, mutta havaintojen ja saadun palautteen perusteella muutokset olivat useimmilla liikuntakerroilla voimakkaimmillaan ja selvimmin havaittavissa juuri ryhmä- tai paritehtävien aikana.
Sarastukselle laadittu kehityssuunnitelma auttaa vastaavan liikuntatoiminnan eteenpäin viennissä ja tämän kehitystyön aikana tuotettu materiaali toimii siihen työkaluna.
Kyselyjen, palautteen ja ohjaajan osallistuvan havainnoinnin perusteella pyrittiin selvittämään millaisia vaikutuksia ryhmässä liikkuminen tuo yksilöön. Liikuntakerrat sisälsivät tavallista enemmän pari- ja ryhmätehtäviä, mutta myös yksilötehtäviä, jotta voitiin arvioida milloin muutos oli seuraus liikunnasta, milloin ryhmätoiminnasta.
Tulokset osoittivat, että liikuntaryhmällä on positiivinen vaikutus yksilön sosiaalisen toimintakyvyn eheytymiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Suoralta käsin ei voida sanoa johtuvatko yksilössä tapahtuneet muutokset enemmän itse liikunnasta vai ryhmätoiminnasta, mutta havaintojen ja saadun palautteen perusteella muutokset olivat useimmilla liikuntakerroilla voimakkaimmillaan ja selvimmin havaittavissa juuri ryhmä- tai paritehtävien aikana.
Sarastukselle laadittu kehityssuunnitelma auttaa vastaavan liikuntatoiminnan eteenpäin viennissä ja tämän kehitystyön aikana tuotettu materiaali toimii siihen työkaluna.