Liikuntaryhmän vaikutus skitsofreniasta kuntoutuvan sosiaaliseen toimintakykyyn

Abstract

Tämä kehityksellinen opinnäytetyö havainnoi ja arvioi liikuntaryhmän ja siihen osallistumisen vaikutuksia skitsofreniaa sairastavan sosiaaliseen toimintakykyyn. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Orimattilassa sijaitseva tukiasumiskeskus Sarastus, joka kuuluu Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymään. Sarastuksen asiakkaista suurin osa on skitsofreniaa sairastavia ja monilla on lisäksi päihdetaustaa. Asiakkaista koottiin 6 hengen ryhmä, jotka osallistuivat kerran viikossa ohjattuun liikuntaryhmään yhdeksän viikon ajan.

Kyselyjen, palautteen ja ohjaajan osallistuvan havainnoinnin perusteella pyrittiin selvittämään millaisia vaikutuksia ryhmässä liikkuminen tuo yksilöön. Liikuntakerrat sisälsivät tavallista enemmän pari- ja ryhmätehtäviä, mutta myös yksilötehtäviä, jotta voitiin arvioida milloin muutos oli seuraus liikunnasta, milloin ryhmätoiminnasta.

Tulokset osoittivat, että liikuntaryhmällä on positiivinen vaikutus yksilön sosiaalisen toimintakyvyn eheytymiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Suoralta käsin ei voida sanoa johtuvatko yksilössä tapahtuneet muutokset enemmän itse liikunnasta vai ryhmätoiminnasta, mutta havaintojen ja saadun palautteen perusteella muutokset olivat useimmilla liikuntakerroilla voimakkaimmillaan ja selvimmin havaittavissa juuri ryhmä- tai paritehtävien aikana.

Sarastukselle laadittu kehityssuunnitelma auttaa vastaavan liikuntatoiminnan eteenpäin viennissä ja tämän kehitystyön aikana tuotettu materiaali toimii siihen työkaluna.

This developmental thesis is about observing and analysing how group exercise and being part of the group affects schizophrenical rehabilitee's social behaviour. Principal of this thesis is Sarastus, a center that offers supported housing and is located in Orimattila. Most of the Sarastus' clients have schizophrenia and also many of them have background with intoxicants. Six clients were assembled into group and during 9 weeks they joined the exercise session once a week.

Based on the questionnaires, feedback and instructor's observing the main point was to figure out if joining the group exercise will make any difference to the rehabilitee. Sessions were built to include group and pair activitys but also self activitys. This way it could be solved wheter the effects were because the group interaction or exercise itself.

The results showed that the group exercising has a positive effect on rehabilitee's social behaviour. There's still no direct answer wheter the effects came only because of the group interaction or from exercise itself. However during the session the positive affect was strongest almost everytime when group or pair activitys were running. Also feedback tells the same fact.

The development plan made for Sarastus helps them to organize socially aimed exercise sessions for the clients. The material made during this thesis project works as a tool in that task.