Kertomuksia kirkon työntekijäksi kasvamisesta : kirkon nuorisotyönohjaajiksi opiskelevien spiritualiteetin ja ammatillisen identiteetin muotoutuminen

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella spiritualiteetin ja ammatillisen identiteetin ilmenemistä sosionomi - kirkon nuorisotyönohjaajaksi opiskelevien kertomuksissa. Tutkimuksen aineisto muodostui opiskelijoiden kirjoitelmista (N=46) ja haastatteluista (N=10) ja se kerättiin kolmen ja puolen vuoden aikana kahdessa Diakonia-ammattikorkeakoulun toimipaikassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui ammatillisen identiteetin rakentumisen sekä spiritualiteetin tarkastelusta.

Tutkimuksen lähestymistapa oli narratiivinen. Menetelmänä käytettiin kategoris-sisällöllistä, holistis-sisällöllistä ja holistis-muodollista analyysiä.

Spiritualiteetin ilmenemistä kuvattiin kolmen ulottuvuuden avulla: arvoihin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin liittyvä pohdintana, yhteisöllinen uskona sekä persoonallisena uskona. Ammatillisen identiteetin tarkastelussa muodostettiin nelikenttä, joka kuvaa julistajan, auttajan, kasvattajan ja vapaa-ajan ohjaajan ammatillisia identiteettejä. Näiden lisäksi tarkasteltiin myös ammatillista suuntautumista akselilla kirkollinen orientaatio ja yhteiskunnallinen orientaatio. Ne opiskelijat, joiden kertomuksissa painottui yhteisöllisen uskon ulottuvuus ja joilla oli yhteys omaan kotiseurakuntaan, säilyttivät suuntautumisensa kirkon nuorisotyöhön.

Tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin viiden tyyppitarinan avulla: Auttajan tarinassa spiritualiteetti ilmeni osana persoonallista ja sosiaalista identiteettiä, mutta ei ammatillisen spiritualiteetin alueella. Auttajan kutsumus toteutui parhaiten sosionomin työssä. Ohjaajan tarinassa kasvatustyön kutsumuksen lähtökohta oli omassa rippikoulu- ja isoskoulutuskokemuksessa. Suhde omaan kotiseurakuntaan säilyi koko opiskelun ajan ja muuttui vähitellen ammatilliseksi. Spiritualiteetti ilmeni ammatilliseen identiteettiin vahvasti liittyvänä. Ohjaajan identiteetti muuttui koulutuksen aikana kasvattajan identiteetiksi. Myös Kasvattajan tarinassa uravalinnan lähtökohdat nousivat hyvistä kokemuksista seurakunnan vapaaehtoistyössä. Spiritualiteetti näyttäytyi sekä persoonallisen, sosiaalisen että ammatillisen identiteetin alueella. Tarinassa korostui oman hengellisen elämän hoitamisen tärkeys ja seurakuntayhteyden merkitys. Kasvattajan kutsumus ilmeni hengellisen kasvatustyön kutsumuksena. Julistajan tarinassa keskeiseksi muodostui hengellinen kutsumus. Spiritualiteetti ilmeni kaikkea määrittävänä ja sen individualistisuus korostui. Hengellinen kutsumus ohjasi auttamistyöhön. Etsijän tarinassa oman alan etsimisen rinnalla kulkivat oman persoonallisen kasvun prosessit ja arvoihin liittyvä pohdinta. Spiritualiteetti ilmeni persoonallisen identiteetin alueella. Opiskelujen aikana löytyi vähitellen yhteys seurakuntaan ja ammatillinen identiteetti alkoi hahmottua kasvattajan identiteetiksi.

Opiskelijan suuntautumisen ja ammatillisen identiteetin rakentumisen kannalta toisen opiskeluvuoden harjoittelut olivat merkittäviä. Seurakuntayhteys – erityisesti omaan kotiseurakuntaan – oli myös tärkeä tekijä kirkollisen ammatillisen identiteetin rakentumisessa.

The aim of the study was to analyse Church Youth Work Leader students’ different processes of developing their spirituality and professional identity. The study was carried out in connection with the church-orientated education at the Diaconia University of Applied Sciences (Diak).

The method of the study was narrative analysis. The data consisted of stories written (N=46) and told (N=10) by students, that were collected over three years in two units of Diak. The data was analysed in two ways: first with categorical-content analysis, and then with holistic-content analysis and holistic-form reading in order to establish the comprehensive views of complete narratives.

The theoretical starting-point was to regard spirituality widely, including religion and faith. In the first data analysis, this theory was focused so that spirituality was namely Christian spirituality including personal faith and worship, membership in the Christian community and persons’ values and ideas about the meaning of life.

The results of the investigation were presented in five model narratives. The story of a social care worker represents the process of a student orientating to social work. In this story spirituality manifested as a part of social and personal identity but not as a part of professional identity. The vocation for helping people led the student to social care work. In the story of a counselor, students’ good connection to their home parish took a central role. They had good experiences working as young Christian volunteers, and during their studies this volunteer role became professional role. Spirituality was strongly joined to professional identity. The story of an educator represents a vocation for spiritual work and youth work in the church. In this story students also had good connections to their home parishes. Spirituality manifested as a part of personal, social and professional identity. In the story of a spiritual worker or preacher, each person’s spiritual vocation was remarkable. Spirituality was extremely individual and it defined the personal, social and professional identity. Spiritual devotion caused a change in students’ orientation from the church to social services. The story of a searcher tells about a student who is still looking for her or his own profession. The focus of the story was on personal growth and considering one’s values and the meaning of life. Spirituality was manifested in personal identity.

The results indicate that the practical placements in the second academic year have an important effect on students’ professional orientation and professional identity. The connection to the local parish has also significant meaning for students’ spiritual formation and development into church professions.